Pääsen ohjaamaan <3 <3 

Viime aikoina on todellakin tuntunut siltä, että valoa on tunnelin päässä korona suhteen. Kuten aiemmin olen kertonut, teen päätyöni ohella Unisportilla töitä myös toiminimeni kautta muissa liikuntakeskuksissa. 

Lauantaisin ohjaan aivan huikeassa Lady Saluksessa Järvenpäässä. Siellä minulla on kaksi tuntia putkeen lauantaisin: kehonpaino harjoittelu ja perään Les Mills BODYPUMP. Nämäkin ohjaukset ovat olleet tauolla kuukauden ajan, mutta nyt tunnit jatkuvat ennen alunperinkin sovittua kesätaukoa reilun kuukauden ajan 😊

Ehkä kerroinkin joskus, että olen ohjannut sunnuntaisin LadyLine Nihtisillassa. Valitettavasti korona oli liikaa tälle keskukselle, ja se suljettiiin kokonaan. Sain kuitenkin kollegan kautta tietää, että samoihin tiloihin avataan elokuussa EasyFit, ja keskuksen vetäjäksi tulee vanha tuttuni. Laitoin tutulle heti viestiä, ja saan "vanhat" tuntini takaisin syksyllä sunnuntaille. Voiko paremmin enää mennä? 💗 Olen tosi iloine ja kiitollinen näistä tunneista.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä myös me Unisportilla avaamme olet sulun jälkeen, joka alkoi 30.11.2020, eli 5,5 kuukautta sitten 😁 Aivan mahtavaa! Ohjaan Unisportilla myös kesällä vähän enemmän. Kaikki tunnit ovat ulkona.

Tiistaisin pilates klo 10-11 ja Flowjooga klo 14.15-15.15 keskustassa.

Keskiviikkoisin BODYBALANCE klo 9-10 Kumpulassa ja Lempeä Hathajooga klo 11-12.15 keskustassa

Torstaisin FLowjooga Kumpulassa klo 16.15-17.30 ja kehonhuolto Viikissä klo 18-18.45.

Tulkaahan tunneille 💖

Mette

@veistolamette

 

Miksi odottavan äidin kannattaa liikkua?

Heh, pakko kertoa tuosta kuvasta ensin. Tuo on oikeasti yksi ainoista kuvista musta raskaana, en vain ole tykännyt koskaan omakuvista ja raskaana vielä vähemmän. Mutta tuossa kuvan otin aikanaan siksi, että kuvassa käyttämäni paita on aivan likainen, ja lähdin se päällä töihin ennen kuin huomasin asian. Nappasin kuvan, ja lähetin sen parhaalle työkamulleni miettien, että tuleekohan yksi toinen, aina erittäin siististi pukeutuva työkaveri kanssa aamupalaveriin 😆

Mutta joo, asiaan! Näin illan ratoksi päätin kirjoittaa aiheesta, mikä naisia usein saattaa mietityttää raskauden aikana. Kannattaako raskauden aikana liikkua, onko siitä mitään hyötyä ja uskaltaako sitä edes? Olen kuullut osan naisista sanovan, että nyt raskauden aikana meinaan vain nautiskella, ja lepäillä, mutta heti synnytyksen jälkeen otan kyllä itseäni niskasta kiinni!

Tässä ajatusmallissa piilee se haaste, että koskaan ei voi tietää, miten suuri elämänmullistus vauvan (varsinkin ensimmäisen) tulo onkaan. Toisinaan kaikki voi mennä erittäin helposti, mutta useimpia naisia ensimmäiset kuukaudet koettelevat aika paljon. On univajetta, ehkä imetyshaasteita, vauva ei "päästä" lähtemään jne. Uskon, että jos raskauden aikana saa liikuttua, niin raskauden aikana ylläpidetty tai joka maltillisesti kohotettu peruskunto kantaa aika pitkälle synnytyksen jälkeenkin. Iskostuneista rutiineista on myös helpompi vaikka soveltaen pitää kiinni, kuin aloittaa ihan uusia. Samaan hengenvetoon toki totean myös, että läheskään aina liikkuminen raskausaikana ei ole äidistä kiinni, vaan sitä saattaa estää useat äidin tai lapsen terveyttä uhkaavat haasteet.

Alla kuitenkin asioita, joilla odottava äiti voi motivoida itseään liikkumaan odotuksen aikana:

1. Liikunta raskaana auttaa valmistamaan kehoa synnytykseen. 

   Synnytys saattaa olla jopa vuorokausia kestävä maraton, joka       vaatii äidiltä kestävyyttä, sekä kuntoa, jotta synnytys ei turhaan    pitkittyisi. 

2. Lantionpohjan tunnistaminen ja harjoittelu raskausaikana auttaa       aloittamaan tämän lihasryhmän harjoittamisen helpommin synnytyksen    jälkeen. Raskauden aikana on tärkeää opetella myös rentouttamaan    kehoa, etenkin lantion aluetta ja lantionpohjaa, jotta vauva       pääsisi helpommin ulos.

3. Raskaus aiheuttaa kehon tuki- ja liikuntaelimissä suuria           muutoksia, jotka taas saattavat aiheuttaa erilaisia kiputiloja       esimerkiksi häpyluuliitoksen alueella tai selässä. Liikunta           saattaa helpottaa näitä kipuja.

4. Liikunta raskausaikana nopeuttaa synnytyksestä palautumista. Kun    keskivartalon syvä ätuke on opeteltu käyttämään jo raskaana, on       hermotus helpompi löytää oikeisiin lihasryhmiin myös raskauden       jälkeen. 

5. Ehkäiseen raskausajan diabetesta ja toimii sen hoitomuotona.

6. Tukee lapsen kasvua ja kehitystä. 

   Kun äidin syke nousee, nousee myös vauvan syke, jolloin myös       vauvan sydän vahvistuu. 

Mietitkö vielä kuinka liikkua raskausaikana? Laita viestiä, niin annan sinulle henkilökohtaiset ohjeet syvän tuen löytymiseen, sekä esimerkiksi kotijumppaan. 

Mette

@veistolamette

metteveistola@gmail.com

 

Viikko kotona töissä ja lasten kanssa - säilyikö järki päässä?

Adalle iski maanantaina nuha. Mentiin tietenkin testiin ja vuorokauden kuluttua tuli vastaus, että ei ole koronaa. Se ei tilanteeseen kuitenkaan kauheasti auta, kun päiväkotiin ei saa räkäistä lasta viedä. Sandrahan ei missään nimesäs suostu menemään päiväkotiin jos Ada saa olla kotona. En sitten vienyt häntäkään, osittain reiluuden takia, osittain oman hyödyn takia. Välillä lapset nimittäin jopa leikkivät keskenään hiljaa. 

Olin virallisesti poissa töistä sairaan lapsen kanssa maanantaista keskiviikkoon. Joka päivä tein kuitenkin töitä jonkin verran. Mulla oli tärkeitä palavereja ja myös ohjauksia, joista on hankala olla pois, vaikkakin täysin sallittua tietenkin. Omasta valinnastani osallistuin muutamaan palaveriin ja tein muita juttuja mutta kyllä se vaan on ihan hirvittävän raskasta yrittää multitaskata. 😓 Sandralle voi laittaa lastenohjelmia pyörimään, mutta Ada ei osaa katsoa vielä telkkaria, ja on täysin aikuisen tai Sandran tekemisen varassa. Yritin keksiä lapsille vaikka mitä vesileikkejä ym, mutta ei siitä vaan kauheasti tullut mitään 😆 

Pahin tilanne kävi, kun mulla oli palaveri kesken, ja lupasin, että heti sen jälkeen menemme ulos. Sandra alkoi pukemaan innoissaan, ja lähti ulos ennen minua ja Adaa, joka tarvitsee vielä pukemisessa apua. Kuuntelin palaveria toisella korvalla ja puin Adaa samalla. Yhtäkkiä aloin ihmettelemään, kun sisällä oli niin viileää. Menin katsomaan ja huomasin, että Sandra oli jättänyt ovet selälleen. Sen jälkeen aloin miettimään, että mihin se saksalainen on mennyt. Juoksin ulos ja siellähän Sisu juoksentelee talojen välissä vapaana 😱 Sisu saattaa pelottaa 40 -kiloisena jässikkänä ihmisiä, mutta ei ole vaarallinen ihmisille. Sen sijaan todellinen tappelu olisi voinut tulla toisen uroskoiran kanssa. No onneksi Sisu kyllä tulee kutsusta heti ja ei käynyt mitään. 

Toisella kerralla olin taas tekemässä töitä ja tajusin, että Ada, joka oli tällä kertaa pukenut ensin, ei ole enää etupihalla. Pelästyin ihan hirveästi ja juoksin sukkasillaan etsimään Adaa. No pikku apinahan oli sitten itse kävellyn parkkipaikalle ja autolle valmiiksi. 

Eli mitä opin taas tästä viikosta? Sen, että töiden teko ja alle 5 - vuotiaiden lasten hoito samaan aikaan on lähes mahdotonta. En pysty sanomaan, että en tee sitä enää koskaan, mutta oman järjen säilymisen vuoksi meinaan kyllä jatkossa karsia kaiken muun noilta päiviltä. En ota tavoitteeksi mitään muuta, kuin sen, että kaikki perheenjäsenet pysyvät elossa ja tallessa 😂

Tällä viikolla sain astmaatikkona jo koronarokotteen 💗 Ehkä tämä tästä, työt palaavat hiljalleen jne. 

Nyt näihin tullelmiin seuraavat 30 min :

Mette

 Maanantain puolen tunnin treeni

Tässä maanantain (ja lauantain, kun ei ole ohjauksia) treenini. Treenin tekee noin puolessa tunnissa, ja se kehittää hyvin voimas lisäksi liikkuvuutta ja suoritustekniikkaa. 

1. Lämmittely (voin laittaa näistä kuvat erikseen joku päivä)

- Karhukävelyä

- Ankkakävelyä

- Possukävelyä

- Lapapunnerruksia

- Nilkan lämmittelyä kävelemällä jalkaterän sisä- ja ulkoreunoilla

- Vartalon kiertoja

- Rintarangan avausta  

- Painon siirtoja jalalta toiselle isosta haarasta

2. Kyykky seinää vasten

- Teen tarkoituksella kyykkyjä ilman painoja, sillä tavoitteeni on nimenomaan parantaa kyykyn tekniikkaa. Tässä kuvassa saan selän jo ihan hyvään asentoon, mutta varpaita pitäisi saada vielä vähän lähemmäs seinää, mikä vaatii nilkalta ja rintarangalta enemmän. 

3. Punnerrus

- Tavoitteeni on saada rinta lattiaan joka toistolla. En tiedä mitä se kertoo nenäni koosta, mutta mulla nenä kyllä osuu ekana lattiaan usemmiten. Tai sitten kaularangan asennossa on parannettavaa. Tärkeää punnerruksessa on, että lapatuki säilyis. Kuten kuvassa näkyy, lapojen pitäisi pysyä "piilossa" selässä, eikä lapojen väliin tulla isoa kuoppaa.

3. Kasakkakyykky

- Kasakkakyykky vaatii liikkuvuutta sekä nilkalta, että lähentäjiltä. Koukistuvan jalan polvi ja keskimmäinen varvas menevät samaan suuntaan "ulospäin" ja toinen jalka suoristuu sivulle varpaiden noustessa ylös. Selän tulisi pysyä aika suorana.

4. Vaakasoutu

- Mulla ei ole vielä kotona mahdollisuutta roikkua missään, niin käytän tällä hetkellä soutuihin ja roikkumisiin hyväkseni lasten leikkipuistoja. Lempiliikkeitäni on vaakasoutu <3

Jalkojen asennolla voi vaikuttaa liikkeet rankkuuteen.

5. Dippi

- Pakarat viistävät lattiaa ja selkä koroketta. Hartia pysyvät koko ajan alhaalla, eli työ tulee todella puhtaasti vain kyynärnivelestä.

6. Uinti

- Uintiliikeessä yritetään saada ranka kuppimaiseen asentoon. Alaselästä imaistaan suurin notko pois ja vain raajojen tulisi liikkua, ei keskivartalon. Vastakkainen jalka ja käsi nousevat suorana alustasta. 

Teen treenin kiertoharjoitteluna, kaikkia liikkeitä 3x10/puoli paisti uintiliiketta 3x15/puoli.

Hyviä treenejä!

Muista tekniikka 😉

Laitahan viestiä, jos kaipaat omaa treeniohjelmaa.

Mette

@veistolamette

metteveistola@gmail.com

Erkauman suuruutta voi tunnustella myös itse.

 

Miten aloittaa liikkuminen synnytyksen jälkeen? Osa 1.

Olen työssäni tekemisissä paljon naisten kanssa, jotka ohjaavat raskastehoista liikuntaa työkseen sekä harrastavat sitä myös vapaa-ajallaan. Nämä naiset liikkuvat myös raskausaikana paljon. Raskausaika ei ole sairaus, ja raskauden aikana kannattaa todellakin liikkua. Kokeneet liikkujat voivatkin liikkua melko vapaasti lukuunottamatta spesifijä vatsalihasharjoitteita, sekä harjoitteita, jotka tuottavat paljon painetta lantionpohjaan. 

Raskauden aikana saattaa tietämättään tehdä harjoitteita, jotka hidastavat lantionpohjan palautumista raskauden jälkeen. 

Raskauden jälkeinen lihaskuntoharjoittelu kannattaisi aloittaa lihaskestävyysalueelta, eli harjoitella pitkiä sarjoja kevyillä painoilla. Miksi? Äitihän saattaa olla erittäin hyvässä kunnossa ja jaksaa tehdä perus- tai maksimivoimaharjoitteita ennen raskautta. Lihasten voimantuottokyky ei välttämättä muutu miksikään raskauden aikana, se voi jopa parantua. Sen sijaan lantionpohja löystyy kaikissa raskauksissa ja alatiesynnytyksissä. Lantionpohjan voimaa tarvitaan kaikissa lihaskuntoharjoituksissa, jopa hauiskäännösssä. Jos äiti siis jatkaa voimaharjoittelua suorilta niillä painoilla, joilla ennen raskautta, saattaa lantionpohjan pettää, eli esimerkiksi virtsaa karata housuun tiukan väännön aikana. Hauiksen ja lantionpohjan voimatasot eivät siis tässä tapauksessa ole samalla tasolla. Myös suuri erkauma tulee ottaa huomioon harjoittelussa synnytyksen jälkeen. 

Synnyttäneiden liikunnan tulisi siis aina alkaa lantionpohjan tunnistamisesta, eristävistä harjoitteista, sekä toiminnallisista harjoitteista, tässä järjestyksessä. Kun tarvittava voimataso on löydetty, voidaan lantionpohjan aktivaatiokyky testata muussa harjoittelussa, kuten vaikkapa saliharjoittelussa pienillä painoilla. Harjoittelun tulisi edetä rauhallisesti ja nousujohteisesti kohti perus- ja mahdollisesti maksimivoimaharjoitteita. Alussa hauiksen kestovoimaharjoite voi olla lantionpohjan maksimivoimaharjoite!

Äideissä on toki paljon eroja, ja monella ei ole mitään ongelmia raskauden aikana eikä sen jälkeen. Virtsankarkailu on kuitenkin niin yleistä, että päätin kirjoittaa tästä aiheesta tähän lauantaihin.

Laitahan viestiä jos kaipaat tukea harjoitteluusi raskauden jälkeiseen harjoitteluun <3

Starttaan parin viikon päästä Unisportilla virtuaalikurssin "Palaudu synnytyksestä pilateksella", ehkä nähdään siellä 😍 Linkki kurssiin tässä. 

Mette

@veistolamette

Treenit 2.0 - back to basics 

Selkä kallistaa aika paljon eteen.

Viime postaukseen viitaten, aikaa on nyt enemmän kuin ennen. Tähän asti olen ohjannut aika koviakin jumppia peräkkäisinä päivinä. Aloitin jumpat uudelleen aina pari kuukautta synnytyksien jälkeen ja etenkin viiimeisemmän, toisen raskauden jälkeen, liian aikaisin. Mä todellakin palauduin sektiosta paremmin kuin alatiesynnytyksestä, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Mulla vaikuttaa Adan synnytys edelleen kropassa näin 2.5 vuotta myöhemmin. 

Nyt kun tunteja ei ole, meinaan osan surkutteluun varatusta ajasta käyttää hyödykseni ja palata treenaamisen juurille. Vaikka olen ohjaaja, mullakin on omat haasteeni liikkeiden tekniikoissa. Kyykkyni ei ole priimaa johtuen eniten liikkuvuuden haasteista. Olen viime aikoina tehnyt päivittäin töitä esimerkiksi vasemman nilkkani liikkuvuuden kanssa. Olen nuorena koriksen pelaajana nyrjäyttänyt nilkkani tosi monta kertaa, ja noin kymmenen vuotta sitten nilkka meni ympäri tosi pahasti. En tajunnut näinä kertoina kuntouttaa nilkkaa oikein, ja sen seurauksena vasen nilkka on hyvin jäykkä. Onneksi nilkka vastaa kuitenkin aika hyvin liikkuvuusharjoitteluun, ja pääsenkin osassa liikkeistä jo lähes samaan kuin oikealla.

Mutta nyt päästäänkiin siihen, että millaista treeniä meinaan nyt tehdä. Alla treenisuunnitelma ajalle 1.4.-31.5.

Maanantai

Kehonpainotreeni 1 30´, josta keskivartalon osuus 10´

Päivän aikana yhteensä 5 min syväkyykkyä 

Tiistai

Liikkuvuusharjoitus 30´

Päivän aikana 3 min roikuntaa

Päivän aikana yhteensä 5 min syväkyykkyä

Keskiviikko

Kehonpainotreeni 2 30´

Päivän aikana yhteensä 5 min syväkyykkyä

Torstai

Peruskestävyyslenkki erillisen juoksuohjelman mukaan 

Liikkuvuusharjoitus 15 min

Päivän aikana 3 min roikuntaa

Päivän aikana yhteensä 5 min syväkyykkyä

Perjantai

Kokeneen ohjaajan ohjaama Body Weight Training 45´

Keskivartalotreeni 15´ (harjoitteita pilateksesta, "kuppi"harjoitteita jne.)

Päivän aikana yhteensä 5 min syväkyykkyä

Lauantai

Kehonpainotreeni 1 30´, josta keskivartalon osuus 10´ tai ohjaustunnit

Liikkuvuusharjoitus 15 min

Päivän aikana yhteensä 5 min syväkyykkyä

Sunnuntai

Peruskestävyyslenkki erillisen juoksuohjelman mukaan 

Päivän aikana 3 min roikuntaa

Päivän aikana yhteensä 5 min syväkyykkyä

Viikon päästä tulossa tarkempaa selostusta mitä treenit pitävät sisällään. Seuraa myös somea <3

Mette

@veistolamette

 Toiminimen työt loppuvat - mitä nyt?

Minä aloitin pääsiäisen jo torstaina, kun pidin taas vähän saldoja pois. Torstai menikin aika lailla miettiessä ja murehtiessa tulevaa. Sain nimittäin keskiviikkona myöhään tietää, että ohjauspakka, missä olen ohjannut kuusi vuotta joka sunnuntai, sulkee ovensa lopullisesti. 😓 Viimeisin päätös sulkea loputkin liikuntapaikat oli jo liikaa yritykselle, jossa kävijämäärät ovat viimeisen vuoden olleet todella pieniä jo muutenkin. 

Samaan aikaan toinen ohjauspaikka tiputti tunnit pois kaikilta ohjaajilta vähintään huhtikuun puoliväliin saakka. En usko pätkääkään,että liikuntapaikat vsaavat avata ovensa 15.4., vaan olemme tässä tilanteessa vähintään koko huhtikuun ajan. Sen jälkeen onkin kysymysmerkki, että onko liikuntapaikkoja enää olemassa? Lopettaako liian moni keskuksen asiakas jäsenyytensä samalla, kun kiinteät kulut juoksevat koko ajan? Säälin yrittäjiä, mutta kyllä oma tilanne myös huolettaa aika paljon. Ohjaustunnit ovat olleet merkittävä osa kuukausittaisia tulojani, ja toisaalta tykkään ohjaamisesta tosi paljon 💔 Käy katsomassa IG:ssa video toistaiseksi viimeisestä tunnistani Järvenpäässä 😘

Onneksi en ole luonteeltani sellainen, joka jäisi murehtimaan asioita pitkäksi aikaa. Pystyn kuin pystynkin näkemään asiassa myös hyvät puolet kuten

⭐ Aikaa jää asioihin, mitä ei koskaan muuten kerkeä (siivous, puutarhan hoito, kirjojen luku).

⭐ Lapsille jää enemmän aikaa. Neljävuotias onkin sanonut jo pari kertaa (miehestä puhumattamaan), että teen liikaa töitä.

⭐ Nyt on paikka miettiä mitä haluan tehdä seuraavaksi.

⭐ Olin ajatellut jättäväni osan ohjaustöistä muutenkin seuraavan viiden vuoden aikana -> elämä menikin nyt niin, että muutos tuli aikaisemmin.

Eilen vein lapset mummille yökylään ja pohdin mitä haluaisin jatkossa tehdä toiminimeni kanssa. Jos ohjauksia on hyvin vähän, mun ei ole järkeä pitää toiminimeä pystyssä, sillä esimerkiksi kirjanpitäjä maksaa yli 1000 euroa vuodessa.  Yksi vaihtoehto on toki vaihtaa kevytyrittäjäksi, mutta siinäkin pitää miettiä kuluja.

Asia, mitä haluaisin tehdä eniten, ovat verkkovalmennukset ja - kurssit etenkin äitiysliikunnasta, kehonpainoharjoittelusta ja liikkuvuusharjoittelusta. Haaste on se, että verkkokurssit ja - valmennukset ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viime vuosina, ja siihen kilpailuun on erittäin haastavaa lähteä mukaan. 

Mielessäni on käynyt myös opiskelu. Perheellisenä asunto- ja autovelallisena kokopäiväinen opiskelu on poissuljettu vaihtoehto, mutta nykyään on paljon monimuoto-opiskelua tarjolla. Aikaisemmin ainoa mahdollinen kiinnostuksen aihe oli ravitsemus, mutta koska uskon vain tieteeseen, enkä esimerkiksi RAVINTOterapiaan (vaan ravitsemusterapiaan), olisi ainoa mahdollisuus Kuopion yliopisto. Ja asun Vantaalla. Toinen vaihtoehto on fysioterapia, ja erityisesti äitiysfysioterapia. 

Seuraavat kuukaudet näyttävät miten työtilanne muuttuu ja pitääkö minun miettiä syksyksi jo joitain toimenpiteitä. Samaan aikaan stressaavaa, haastavaa ja vähän jännittävää aikaa. Onko tämä vain taloudellinen haaste, vai uuden, paremman ajan alku?  

Hyvää pääsiäistä kaikille  💛

Montakohan jää lapsille...

mette

@veistolamette

 Viikko ilman saksalaista, konstaapelia ja miestä - miten meni?

Mä olen tällä viikolla ollut yksin lasten kanssa. Mies lähti muutaman kaverin ja Sisu- sakemannin kanssa Ylläkselle ja poliisikoira meni virkakoirien hoitolaan. Sinällään siinä, että hoidan lapset yksin ei ole ehkä iltatoimia lukuunottamatta mitään uutta. Pari asiaa mitkä kuitenkin muuttuivat, olivat töiden teko, Mion nukkumapaikat ja askiaktiivisuus. 

Päätin jo silloin, kun mies ilmoitti lähdöstään, että teen iltaisin vielä vähän töitä. Työhöni kuuluu jooga- ja pilatesohjaajien esihenkilönä ja työnjohtajana tehdä tuntiseurantaa. Nyt kun Unisportilla on kaikki tunnit LiveSteam- tunteja, on seurantaa huomattavasti helpompaa tehdä, kuin normaaliaikana (silti valitsisin normaaliarjen milloin vaan tämän sijalle). Seurasin mielettömän upeiden ohjaajiemme tunteja muutamana iltana, ja joinakin iltoinä näpyttelin myös muita juttuja. Ylitöitä kertyi viikon aikana vajaa 10 tuntia. Mieheltä tulee aika hanakasti kommenttia, jos teen iltaisin töitä, niin nyt sai rauhassa paukuttaa 😅

Mio- kissa joutuu normaaleina iltoina, kun mies ei ole ilta- tai yötöissä, olemaan erossa perheestä muissa huoneissa poliisikoiran takia. Peno hotkaisisi yhden kissan yhtenä suupalana helposti ilman jatkuvaa käskyn alla olemista, niin sellaista vahtimista ei oikeen jaksa. Nyt kun Sisukin on ollut poissa, Mio on nukkunut ja oleillut ihan missä huvittaa, ja vanha kunnon nojatuoli onkin ollut lempparipaikka. 

Koiran merkitys arkiaktiivisuuden lisääjänä tajuaa nyt kun Sisu on poissa! Askeleita saa kaivamalla kaivaa tällä hetkellä. Onneksi Sisu tulee huomenna takaisin. Ja mieskin on ihan ok saada 😆

Tänään perjantaina pidän saldovapaan. Vein ihan pokalla lapset tarhaan, ja mummi käy hakemassa heidän sieltä yökylään. Tämä on yli neljään vuoteen ensimmäinen päivä, kun saan olla ihan yksin koko vuorokauden! 💖 Introverttinä tämä on ihan mieletöntä luksusta!

Aamulla treenasin kehonpainolla, vaihdoin pariin kasviin mullat ja siivosin kodinhoitohuoneen kaapit. En tykkää siivoamisesta, ja teen sitä vain koska on pakko. Nyt oli pakko, koska esim. lämminvesivaraajan päällä oli sentin kerros pölyä, ja samanlainen kasa löyty pyykkikorikaapin pohjalta. No, nyt se on tehty ja seuraavan kerran siivoan nuo kaapit aikaisintaan puolen vuoden päästä. 

Tän päivän suunnitelmiin kuuluu seuraavaksi rauhallinen kävelylenkki, jonka aikana aattelin kuunnella kaverin suosittelen podcast- jakson. 

Ajattelin myös leipoa mummon reseptillä pullia ja syödä kolmasosan taikinasta 😚

Sitten mulla on yksi työjuttu, mikä mun on ehkä pakko illalla tehdä. Vapaapäivänä ei varmaan kannaisi töitä tehdä, mutta mä en luultavasti pysty relaamaan illalla jos en vähän edistä asiaa. Työn DL on ensi viikon torstaina, ja mulla on ma-ke töissä ihan buukatut... ja illallahan mä en ens viikolla pysty tykittämään, koska mies 😂

Kivaa päivää kaikille, mä lähden sinne kävelylle nyt 💖

Treenihommista voisi kanssa taas puhua pitkästä aikaa seuraavaksi 💪

 

Alkuviikon kalenterinäkymä

Suorittaminen - miksi sitä ei saisi tehdä?

Huomenta!

Tänään otan puheeksi asian, jolla varmaan sohaisen johonkin miniampiaispesään. Puhun tänään suorittamisesta, jota mielestäni pidetään melkein pahimpana syntinä maailmassa, heti kolmikuisen täysimetyksen lopettamisen jälkeen.

Miksi ihminen ei voisi suorittaa? Tai miten kukaan saa mitään aikaiseksi, jos suorittamista ei olisi?

Itse en ainakaan saisi siivottua koskaan (en ole pätkääkään siisti ihminen, mutta yleisen viihtyiyyden ja perhesovun takia siivousta on pakko tehdä), kukat kuolisivat sisällä ja ulkona, koiran kynnet tulisi leikattua pari kertaa vuodessa ja töissä asiat, jotka eivät ole niitä lemppariaskareita, jäisivät tekemättä. 

Suorittamisen vastustajat varmaan sanoisivat tähän, että ei se haittaa jos sisällä on kaaos ja lautaset homehtuvat tiskipöydälle, mutta itse ei ole sellaiseen valmis. Ihmisten, joille liikunta ei ole luontaista, on varmasti myös liikuntaharrastuksen aluksi suoritettava liikuntansa, jotta se tulee tehtyä. Onko terveellisempää suorittaa esimerkiksi puolen tunnin kälelylenkki kolme kertaa viikossa ehkä vähän hampaat irvessä lenkille lähtiessä, kuin jättää asia tekemättä, jotta "elämä ei mene suorittamiseksi"?

Eri asia on tietysti jatkuva liiallisuuksien vaatiminen itseltään. Jos päivästä suorittaa koko valveillaoloajan, niin siinä varmasti uupuu vaikka suoritettavat asiat olisivatkin mieluisia. Kannatan siis sitä, että päivässä on myös aikaa tehdä ihan mitä mieleen tulee ja huvittaa. Itse koitan pyhittää illat lasten nukkumaanmenon jälkeen lorvailulle. Joskus on pakko tehdä vielä vähän töitä, mutta ei usein. Minun on helpompi lorvailla telkkarin edessä, kun mies on kotona. Jos mies on yön töissä, päädyn helposti tekemään jotain suunnittelutöitä ja pohdintoja, mutta yritän päästä siitäkin eroon, koska olen huomannut, että se stressaa iltaisin tehtynä. Järki ja kohtuus kaikessa siis.

Pääviestini on kuitenkin, että suorita rauhassa! Suorittajat saavat aikaiseksi! Edellä mainittu on salainen mottoni, jota en uskalla yleensä paljastaa. 😁 

Kivaa loppuviikkoa!

@veistolamette

 Hyvää iltaa ihmiset <3 

Viime aikoina olen pohdiskellut paljon arvoasioita. Jatkan vieläkin samasta aiheesta, se on niin mielenkiintoinen. Tähän syssyyn on pakko kyllä mainita, että tämän päivän aiheen,  ajankäytön, kannalta minulla olisi vielä opittaa itselläni 😆 Ongelma on yleensä se, että kaikkea ihanaa ja mielenkiintoista on niin paljon, että en osaa priorisoida.

No mutta periaatteessa siis homman pitäisi mennä niin, että kun on miettinyt omat arvonsa, niin niiden pitäisi alkaa näkymään ihan tavallisessa arjessa. Eli ajankäytössä. Jos terveys on yksi arvoistasi, mutta et liiku, etkä kiinnita ruokavalioosi pätkääkään huomiota, et varsinaisesti elä arvojesi mukaan, vai mitä? Se on nimittäin niin, että kaikkein tärkeimmille asioille yleensä aikaa järjestyy jotenkin. Vai mitä mieltä olet tilanteesta, jossa sinun täytyy vielä rakas lapsesi tai lemmikkisi lääkäriin? Löydat ajan, eikö? Samalla tavalla kalenterin täyttö asioilla, jotka ovat sinulle arvokkaita, on priorisointikysymys. Terveydestä huolehtiminen ei tarkoita sille omistautumista kokonaan, vaan muutama tunti viikon 24 x 7 = 168 tunnista riittää. 

Istu siis alas, ja varaa kalenteristasi aikaa asialle, joka sinulle on tärkeä tai jota ilman terveys ennemmin tai myöhemmin alkaa sakkaamaan. Jos sinusta tuntuu, että aika vaan menee johonkin, voit aluksi myös kirjoittaa ylös muutaman päivän ajan ajankäyttösi. Ehkä pystyt nipistämään telkkarin katsomisesta tai somen käytöstä? Ehkä voit liikkua samalla, kun lapsesi on harrastuksessaan? Ehkä heräät jatkossa puoli tuntia aikaisemmin?

Ja muista, yhden arvosanan nousu (edellinen postaus) riittää. Sinun ei tarvitse muuttua yhdessä yössä sohvaperunasta maratoonariksi vaan mitä helpompia pikkuaskeleita otat säännöllisesti, sitä varmemmin tavat jäävät pysyviksi. 

Tsemppiä viikkoon!

Mette

@veistolamette

Viime kerralla pohdin arvoasioita. Mainitsin pohdinnan yhdeksi omaksi arvokseni ja toden totta, se onkin yksi asia, mitä tekisin autiolla saarella. Toivoisin saarelleni mukaan paljon kumeja, lyijyä (HH!) ja lyijytäytekynän, sekä kasapäin vihkoja, kalentereja ym. Muita minulle tärkeitä asioita ovat karkeassa tärkeysjärjestyksessä:

1. Terveys. Ilman sitä ei ole mitään muutakaan, siksi se menee jopa perheen edelle.

2. Perhe. Mieheni, lapseni, eläimeni.

3. Työ. Tykkään työstäni ehkä liikaakin, se menee välillä vähän överiksi.

4. Itsensä kehittäminen ja jatkuva oppiminen. Uusien asioiden ei tarvitse olla isoja, vaan vaikka lyhyt viikonloppukurssi. 

5. Eläimet. En syö lihaa ja pyrin omalla toiminnallani ja hyväntekeväisyydelläni mahdollistamaan mahdollisimman monen eläimen elämän ja hyvinvoinnin.

6. Kauneus. Meikkaan 2 minuuttia/arkipäivä ja lakkaan kynnet kerran viikossa. Sen verran pystyn panostamaan tähän tällä hetkellä, mutta on sekin parempi kuin ei mitään. 

Sen sijaan vaikkapa siivous/siisteys ei ole arvoni, mutta miehelleni siisteys on aika tärkeää. Sen takia joudun käyttämään kallisarvoisesta ajastani ehkä vähän enemmän aikaa siivoamiseen kuin yksineläjänä käyttäisin. 

Mitä näillä arvoilla sitten pitäisi tehdä? Olet ehkä huomannut, että elämä, joka on ristiriidassa arvojesi kanssa, aiheuttaa stressiä ja pahaa oloa. Jos vaikkapa työ on arvoasteikolla alempana kuin perhe, jatkuvat ylityöt ja töiden vienti kotiin aiheuttaa varmasti pahaa oloa. Toisaalta myös päivätyö, jonka arvot eivät vastaa omia arvoja, voivat aiheuttaa ristiriitaista oloa. Ehkä myös tiedät, että sinun tulisi terveytesi kannalta liikkua enemmän, mutta et jostain syystä ole sitä tehnyt. Nämä kaikki ristiriidat aiheuttavat stressiä ja turhaa taakkaa mielessä.

Kun olet tarkastellut arvojasi, laita ne vielä jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen. Sen jälkeen voit miettiä jokaisen arvon kohdalla kouluarvosanan, joka kuvaa tämänhetkistä tilannetta kyseisen arvon kohdalla. Sanotaan vaikka, että tärkein arvosi on koirasi hyvinvointi, ja annat asian tämän hetkiselle tolalle arvosanan 7. Mieti tämän jälkeen, mitä sinun tulisi tehdä, että arvosana nousisi numeroon 8? Ehkä teen vartin pidemmän aamulenkin koirasi kanssa joka aamu? Muista, voit saada kaiken, mutta et kerralla ja samaan aikaan. Keskity siis muutamaan tärkeimpään arvoosi kerralla.

Otataan vielä esimerkki terveydestä. Mikä on se asia, jolla pystyt vaikuttamaan terveyteesi mahdollisimman paljon mahdollisimman vähäisellä vaivalla ja näin saisit nostettua arvosanaa ylemmäs? Muista, että on aina parempi tehdä jotain pienta asiaa säännöllisesti puoli vuotta, kuin suurta asiaa kolme viikkoa.

Tsemppiä <3 Mette 

@veistolamette

 

Uuteen vuoteen sopii isot teemat. Vuoden alussa kerroin uuden vuoden lupauksistani. Olen pystynyt pitämään niistä kiinni (Hesarissa oli noin viikko sitten juttua, miten useilla meinaavat jo lupaukset unohtua), ja uskon sen johtuvan kahdesta seikasta. 1. tein realistiset ja tarpeeksi pienet lupaukset. 2. lupaukset perustuvat arvoihini. Moni haluaa muuttaa elämäntapojaan uuden vuoden kunniaksi. Tärkeä kysymys onkin, miksi? Helppo ja nopea vastaus voisi olla, esimerkiksi "Haluan laihtua"  tai "Haluan aloittaa liikunnan". Nämä ovat hyviä syitä, mutta eivät pureudu syvemmälle. Miksi haluat laihtua tai aloittaa liikunnan?

 "Toisen kerroksen" syitä elämänmuutokselle voivat olla esimerkiksi se, että haluaa näyttää omasta mielestään paremmalta, haluaa parantaa kuntoa tai vaikka vedonlyönti. Nämä saattavat olla kyllä motiiveja aloittaa liikunta, mutta vaikkapa vedonlyönti- esimerkissä motiivi liikkumiseen tulee "ulkoa", eikä sisältä. Tarvitaan lisää miksi- kysymyksiä. Miksi haluat parantaa kuntoa/näyttää paremmalta?

Monella, joskin ei kaikilla, jossain vaiheessa elämäntapapohdinnoissa mieleen nousee yhdeksi syyksi elämänmuutokselle oma terveys. Tästäkin pohdintoja voidaan jatkaa vielä pidemmälle, niin että lopulta vastataan terveysesimerkissä kysymykseen "Miksi terveys on minulle tärkeää?".  Vastaukseksi saadaan ehkä mahdollisimman pitkä ja laadukas elämä perheen kanssa, sairauksien välttämisen tai jo syntyneen sairauden etenemisen hidastuminen. 

Terveys/perhe - esimerkissä ollaan päästy juurisyihin eli arvoihin.  Arvot ovat täysin henkilökohtaisia ja niitä ei voi laittaa henkilöiden kesken paremmuusjärjestykseen. Arvot ovat asioita, jotka ovat ihmisen kaikista tärkeimpiä asioita elämässä. Yhtä hyviä ja tärkeitä elämän arvoja kuin terveys voivat olla vaikka ulkonäkö, varakkuus, vegaanius, työ tai koiraharrastus. 

Miten sitten voi tietää, mitkä ovat omat arvot ja mitkä eivät?

Voit kysyä itseltäsi rajun, mutta kuvaavan kysymyksen. Mitä tekisit, jos sinulla olisi vain puoli vuotta elinaikaa? Mitä riisuisit, mitä jäisi? Mitä karsisit heti kalenterista, mitä et? Tarkastele kallisarvoista aikaasi kriittisesti. 

Toinen esimerkki voisi olla autio saari - esimerkki. Jos saisit ottaa autiolle saarelle 5 - 8 asiaa tai persoonaa, mitä tai keitä ne olisivat?

Jos taas teet jotain asiaa, koska sinun "täytyy", menit lupaamaan, muutkin tekevät, näin on aina tehty tms, mieti vielä. Nämä asiat ovat ehkä velvollisuuksia, joita jokaisella meillä on, mutta älä anna näiden asioiden vallata koko elämääsi. 

Jatkan näistä aiheista lisää vielä (koska mikään ei ole ihananpaa kuin pohdinnat ja niiden kirjaaminen ylös, yksi minun arvoistani) <3 Tulossa myös ihan arkikauran kuvausta. Sitähän tämä elämä suurimmaksi osaksi on, mutta toivottavasti arvojen näköistä arkikauraa. 

  

Arkiaktiivisuuden lisääminen  -tässäkö paras päätös tälle vuodelle?

Moni on varmasti luvannut lisätä kuntoilua tälle vuodelle. Tavoite on hyvä, sillä suuri osa suomalaisista ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. Mutta tiesitkö, että kolmenkin jumppatunnin tuoma aktiivisuus viikossa ei riitä, jos muuten lähinnä istuu paikallaan?

Istuminen on kehollemme jopa vaarallista. Miksi?

- istuessa suuret, asentoa ylläpitävät lihakset ovat passiivisena, eivätkä siis kuluta juuri lainkaan energiaa, jolloin lihomisen riski kasvaa

- toiseksi, istuma-asento on kehollemme vieras. Reidet ja ylävartalo ovat suorassa kulmassa toisiinsa nähden, jolloin lonkankoukistajien normaali liikelaajuus supistuu huomattavasti. Seuraa ketjureaktio, jossa selkä pyöristyy ja sen lihakset kuormittuvat. 

- kolmanneksi, kehon lihastasapaino järkkyy. Pakaralihakset veltostuvat ja heikkenevät. Istumisesta kiristyneet lihakset vetävät ylävartaloa eteenpäin. Veltostuneiden lihasten työt siirtyvät muille lihasryhmille, jolloin ne taas kiristyvät. 

( Pesola 2015). 

Mietipä hetki arkeasi. Lähes kaikki toimintomme perustuu istumiseen, vai mitä? Teemme töitä enimmäkseen istuen, syömme istuen, ajamme istuen autoa, katsomme telkkaria iltaisin istuen...

Paras tapa istumisen haittojen välttämiseksi onkin pitää keho edes hieman aktiivisena pitkin päivää. Itse huomaan joskus, että illan suussa minulla on askeleita mittarissa esimerkiksi vain 6000. Sitten yritän kompensoida istumista/passiivisuutta kävelemällä pidemmän iltalenkin koiran kanssa. Liikkuminenhan ei ole koskaan turhaa, mutta tuolla pitkällä iltalenkillä kompensoiminenhan vesittää vähän koko passiivisuuden välttämisen ideaa. Pointtihan oli välttää pitkiä aikoja passiivisena, jolloin askelia pitäisi kertyä pitkin päivää tasaisesti. Jos aivan tarkkoja ollaan, aktiivisuusmittarihan kannattaisi poistaa kädestä liikuntasuorituksen ajaksi. Esimerkiksi kovatehoisella jumpallahan saa suhteellisen helposti 6000-7000 askelta, mikä taas saattaa tuudittaa fiilikseen, että nyt voikin sitten istua koko päivän. Jos mittarin ottaisi kädestä aina varsinaisen treenin ajaksi, saisi omasta ARKIaktiivisuudestaan realistisemman kuvan.

Millä keinoilla itse koitan sada askeleita päivään? Ensinnäkin oma työergomiani on todella surkealla tolalla, ja yksi työkverini usein nähdessämme toimistossa toteaa "kas, ergonomia- Mettehän se siinä". En suosittele huonoa istuma-asentoa kenellekään, mutta minulla se ainakin aiheuttaa sen, että asennosta tulee nousta usein ylös, ja käveltyä sekä venyteltyä pikkasen ennen tuolille lysähtämistä uudelleen. Ensimmäinen vinkkini onkin nouse ylös tuolista vähintään puolen tunnin välein. 

Toinen vinkkini on niinkin epäseksikäs kuin taukojumppa. Sillä, mitä teet, ei oikeastaan ole edes väliä, kunhan saisit isoja lihasryhmiä (eli jalkoja, keskivartaloa) vähän liikkeelle. Suosittelen myös erilaisia kiertoja keholle. Taas, tee mieluummin kolme 5 minuutin taukojumppaa päivässä, kuin yksi vartin. 

Kolmanneksi tarjoan alla muita, erittäin hyviksi havaittuja keinoja lisätä liikettä askeen:

- lumityöt: saat pihan siistiksi, pienet hien ja askeleita huomaamatta

- koiran ulkoilutus

- auton jättämisen kauan kaupan ovesta

- rappusten kävelyn

- roskakatoksella tai postilaatikolla käynti "erillisenä" käyntinä, ilman, että olisi muutenkin menossa jonnekin

- siivoaminen

- puheluiden puhuminen seisaaltaan/liikkeessä

- somen selailu seisaaltaan/liikkeessä

Mitä keinoja sinä käytät saadaksesi lisää aktiivisuutta arkeesi?

 

Työnnä rattaita oikein!

Hei pienten lasten vanhemmat! Oletko koskaan miettinyt, että rattaitakin voi työntää "väärin"? Varsinkin kotiin vauvan kanssa jäävä vanhempi päätyy usein työntämään arjessa paljon rattaita, ja usein kuuleekin puhuttavan, että pitkät vaunulenkit ovat hyvää palauttavaa liikuntaa synnytyksestä. Itse en ole aivan samaa mieltä.

Valitettavan usein rattaita nimittäin työnnetään kuvan mukaisessa asennossa:

Kyseisessä asennossa lanneranka on ylinotkistuneessa asennossa. Asennossa on todella vaikea saada vartalon takapuolen lihakset aktivoitua, jolloin etureidet kuormittuvat liikaa ja lonkan koukitajat ovat jatkuvasti kireinä. Lantion pitäisikin olla neutraalissa asennossa (yläkuvassa) ja taakse tulevan jalan tulisi työntää askel loppuun saakka eteen erityisesti pakaran lihaksilla. Askelen tulisi rullata kantapäältä isovarpaan tyvinivelelle.

Rattaita työntäessä myös puuttuu kävelyssä tapahtuva pieni rangan kiertoliike, kun kädet ovat kiinni rattaissa. 

Mitä siis neuvoksi? Rattaita tarvitaan, se on varma. Näillä keinoilla saat oikeat lihakset ja lihaskalvoketjut aktivoitua mahdollisimman hyvin arjessasi:

- Aina kun olet kävelyllä jonkun kanssa, pyydä toista, ei niin usein   rattaita työntävää henkilöä työntämään rattaita puolestasi. Pääset   kävelemään välillä luontaisemmin. 

- Rattaita työntäessäsi tarkista, että pakarat eivät jää               kakkoskuvan tapaan taakse vaan työnnät pakaralla askeleita          eteenpäin.

- Irrota toinen käsi mahdollisimman usein(vaihtele kättä!)              rattaista, ja anna toisen heilua luontaisesti eteen kun              vastakkainen jalka astuu eteen.

Ilman muuta rattaiden kanssa kävely on parempi, kuin ei kävelyä ollenkaan :) Rattaista saa myös oivan lisävastuksen kävelyyn. Tarkista siis työntöasentosi, ja kävele välillä ilman rattaita, niin hyvä tulee.

Hyviä lenkkejä!

Mette