Viikko kotona töissä ja lasten kanssa - säilyikö järki päässä?

Adalle iski maanantaina nuha. Mentiin tietenkin testiin ja vuorokauden kuluttua tuli vastaus, että ei ole koronaa. Se ei tilanteeseen kuitenkaan kauheasti auta, kun päiväkotiin ei saa räkäistä lasta viedä. Sandrahan ei missään nimesäs suostu menemään päiväkotiin jos Ada saa olla kotona. En sitten vienyt häntäkään, osittain reiluuden takia, osittain oman hyödyn takia. Välillä lapset nimittäin jopa leikkivät keskenään hiljaa. 

Olin virallisesti poissa töistä sairaan lapsen kanssa maanantaista keskiviikkoon. Joka päivä tein kuitenkin töitä jonkin verran. Mulla oli tärkeitä palavereja ja myös ohjauksia, joista on hankala olla pois, vaikkakin täysin sallittua tietenkin. Omasta valinnastani osallistuin muutamaan palaveriin ja tein muita juttuja mutta kyllä se vaan on ihan hirvittävän raskasta yrittää multitaskata. 😓 Sandralle voi laittaa lastenohjelmia pyörimään, mutta Ada ei osaa katsoa vielä telkkaria, ja on täysin aikuisen tai Sandran tekemisen varassa. Yritin keksiä lapsille vaikka mitä vesileikkejä ym, mutta ei siitä vaan kauheasti tullut mitään 😆 

Pahin tilanne kävi, kun mulla oli palaveri kesken, ja lupasin, että heti sen jälkeen menemme ulos. Sandra alkoi pukemaan innoissaan, ja lähti ulos ennen minua ja Adaa, joka tarvitsee vielä pukemisessa apua. Kuuntelin palaveria toisella korvalla ja puin Adaa samalla. Yhtäkkiä aloin ihmettelemään, kun sisällä oli niin viileää. Menin katsomaan ja huomasin, että Sandra oli jättänyt ovet selälleen. Sen jälkeen aloin miettimään, että mihin se saksalainen on mennyt. Juoksin ulos ja siellähän Sisu juoksentelee talojen välissä vapaana 😱 Sisu saattaa pelottaa 40 -kiloisena jässikkänä ihmisiä, mutta ei ole vaarallinen ihmisille. Sen sijaan todellinen tappelu olisi voinut tulla toisen uroskoiran kanssa. No onneksi Sisu kyllä tulee kutsusta heti ja ei käynyt mitään. 

Toisella kerralla olin taas tekemässä töitä ja tajusin, että Ada, joka oli tällä kertaa pukenut ensin, ei ole enää etupihalla. Pelästyin ihan hirveästi ja juoksin sukkasillaan etsimään Adaa. No pikku apinahan oli sitten itse kävellyn parkkipaikalle ja autolle valmiiksi. 

Eli mitä opin taas tästä viikosta? Sen, että töiden teko ja alle 5 - vuotiaiden lasten hoito samaan aikaan on lähes mahdotonta. En pysty sanomaan, että en tee sitä enää koskaan, mutta oman järjen säilymisen vuoksi meinaan kyllä jatkossa karsia kaiken muun noilta päiviltä. En ota tavoitteeksi mitään muuta, kuin sen, että kaikki perheenjäsenet pysyvät elossa ja tallessa 😂

Tällä viikolla sain astmaatikkona jo koronarokotteen 💗 Ehkä tämä tästä, työt palaavat hiljalleen jne. 

Nyt näihin tullelmiin seuraavat 30 min :

Mette