Meille tuli tosiaan tuo pikku perkele noin viikko sitten. Peno on rodultaan belgianpaimenkoira malinois, niin kuin suurin osa poliisikoirista alkaa olemaan. Mieheni koira tuli Saksasta kasvattajalta, joka on kasvattanut koiria aikaisemmin Saksan poliisille.
Alkuperin mulla oli vähän paha aavistus koirasta. Ajattelin, että se on aivan mahdoton koira joka vaan puree ihan koko ajan. Loppujen lopuksi Peno ei ole kovin erilainen, kuin Sisu pentuna. Molemmat ovat aika kovapäisiä palvelukoiria, joten ero johonkin pikku seurakoiraan on varmaan iso. Peno on aika kova nakertamaan, ja joo, on purrut kaikkia miestä käsistä, vaatteista jne, mutta se nyt kuuluu asiaan kaikilla koiranpennuilla. Penolla on myös aika kova raseurssivartiointi-taipumus ja se myös koittaa hanakasti ”väittää vastaan” ärisemällä ja puremalla kun sitä kieltää tekemästä jotain, joten mieheni saa varmaan ihan tosissaan vääntää sen kanssa jatkossa.
Penossa on kuitenkin myös pehmeä puoli. Se tykkää olla sylissä ja siliteltävänä kun vaan sattuu oikealle päälle 😍 ihana pikku poika. Aina pitää muistaa kuitenkin, että poliisikoira ei ole lemmikki, vaan työkalu. Ensi kerralla lisää Penon kuulumisia.
Meillä on viimeistä viikkoa hallinnut enterorokko. Sandra oli viimeviikon maanantaina kuumeessa, mutta vasta keskiviikkona tajusin, että se onkin enterorokko. Meillä oli kaikki muut sairaana paitsi mies. Itsekin olin tosi kovassa kuumeessa ja sain muutaman rakon käsiin ja jalkoihin. Sandra pääsi kaikin puolin helpoimmalla, Adalle taas tuli aivan hirveästi näppylöitä ja rakkoja. Hänellä oli pylly, jalat, kädet ja käsivarret aivan kamalassa kunnolla ja ovat edelleen pahan näköisiä. Onneksi nyt rakot ovat alkaneet kuivumaan.
Tällä viikolla uskalsin päästää Sandran päiväkotiin. Siellä on enterorokon lisäksi liikkeellä tällä hetkellä täitä ja kihomatoja💕😍😘😘😘 ne varmaan napataan sitten tällä viikolla. 😤
torstai 21. marraskuuta 2019
tiistai 6. elokuuta 2019
Päivät 136-174: väsymys
Heippa!
Heinäkuussa ei tullut kirjoitettua ollenkaan 😬 Sandra oli kotona, niin omaa aikaa oli päivässä ehkä kaksi tuntia. Tänään Sandra palasi tarhaan, niin heti käytän tilaisuuden hyväksi kun Ada nukkuu ja kirjoittelen vähän.
Tällä hetkellä väsymys yövalvomisten ja yleisen arjen pyörittämisen takia on asteikolla 1-10 noin 7 1/2. Univajetta on kunnolla, mutta tilanne on hallinnassa. Vielä pari viikkoa sitten olin jo asteikon loppupäässä ja se alkoi näkyä aika pahana unohteluna. Ensinnäkin hukkasin takkini, hupparini ja aurinkolasini. Kaksi kolmesta tosin löytyi viikkojen jälkeen, mutta silti. Veljen pojan ristiäisissä otin hajamielisyyttäni Adan auton turvakaukalon mukaan töihin, vaikka mies jäi juhliin vielä ja hänellä ei ollut omaa turvaistuinta autossa. Menimme illanistujaisiin, minne kaikki toivat ruokaa - unohdin kaikki ruoat kotiin.
Kerran menin käymään pikkukaupassa ja laitoin ovet kyllä lukkoon, mutta kun tulin takaisin autolle, huomasin, että Sandran puoleinen ovi oli ollut selällään koko ajan. Olen jatkuvasti myös liikenteessä likaisissa tai jopa reikäisissä vaatteissa kun en ole huomannut tahroja🙄🤯
Ada ei herää kuin maks kaksi kertaa yössä, mutta nekin väsyttivät paljon. Koska aamun herätys on aina viiden ja kuuden välissä, pitäisi myös mennä todella aikaisin itsekin nukkumaan. Olenkin parantanut tuossa asiassa, mutta joskus on illalla vielä joitakin hommia tekemättä niin ei ihan kahdeksalta pääse petiin. Nooo, jospa saisimme unikoulun pian tehtyä, niin Adakin alkaisi nukkua kokonaisia öitä.
La 29.6.- ma 5.8
Heinäkuussa kävin pari kertaa päiväreissulla miehen vanhempien mökillä. En ole mikään mökki- ihminen ollenkaan, mutta päiväreissut ovat kivoja, jos on hyvä sää. Kävin vasta heinäkuun lopussa heittämässä talviturkin. Harmi, sillä uiminen yksin meressä hiljaisuudessa oli ihanaa 😊 kaksi kertaa olen pitänyt kaverien kanssa aamupalapalaverin. Syödään herkkuja ja jutellaan. Kävin kampaajalla ekaa kertaa kahdeksaan kuukauteen, tein päiväreissun siskolle, näin kavereita, joita nämä harvoin, kävin osteopaatilla ja rannalla. Teimme päiväreissun Fiskarssiin Sandran kummitädin kanssa ja kävimme moikkaamassa miehen vanhaa sukulaista Porvoossa. Siinäpä tiivistettynä heinäkuu😊 näin jälkikäteen muisteltuna kesä oli 🤩 ja onhan sitä vieläkin jäljellä😊
Heinäkuussa ei tullut kirjoitettua ollenkaan 😬 Sandra oli kotona, niin omaa aikaa oli päivässä ehkä kaksi tuntia. Tänään Sandra palasi tarhaan, niin heti käytän tilaisuuden hyväksi kun Ada nukkuu ja kirjoittelen vähän.
Tällä hetkellä väsymys yövalvomisten ja yleisen arjen pyörittämisen takia on asteikolla 1-10 noin 7 1/2. Univajetta on kunnolla, mutta tilanne on hallinnassa. Vielä pari viikkoa sitten olin jo asteikon loppupäässä ja se alkoi näkyä aika pahana unohteluna. Ensinnäkin hukkasin takkini, hupparini ja aurinkolasini. Kaksi kolmesta tosin löytyi viikkojen jälkeen, mutta silti. Veljen pojan ristiäisissä otin hajamielisyyttäni Adan auton turvakaukalon mukaan töihin, vaikka mies jäi juhliin vielä ja hänellä ei ollut omaa turvaistuinta autossa. Menimme illanistujaisiin, minne kaikki toivat ruokaa - unohdin kaikki ruoat kotiin.
Kerran menin käymään pikkukaupassa ja laitoin ovet kyllä lukkoon, mutta kun tulin takaisin autolle, huomasin, että Sandran puoleinen ovi oli ollut selällään koko ajan. Olen jatkuvasti myös liikenteessä likaisissa tai jopa reikäisissä vaatteissa kun en ole huomannut tahroja🙄🤯
Ada ei herää kuin maks kaksi kertaa yössä, mutta nekin väsyttivät paljon. Koska aamun herätys on aina viiden ja kuuden välissä, pitäisi myös mennä todella aikaisin itsekin nukkumaan. Olenkin parantanut tuossa asiassa, mutta joskus on illalla vielä joitakin hommia tekemättä niin ei ihan kahdeksalta pääse petiin. Nooo, jospa saisimme unikoulun pian tehtyä, niin Adakin alkaisi nukkua kokonaisia öitä.
La 29.6.- ma 5.8
Heinäkuussa kävin pari kertaa päiväreissulla miehen vanhempien mökillä. En ole mikään mökki- ihminen ollenkaan, mutta päiväreissut ovat kivoja, jos on hyvä sää. Kävin vasta heinäkuun lopussa heittämässä talviturkin. Harmi, sillä uiminen yksin meressä hiljaisuudessa oli ihanaa 😊 kaksi kertaa olen pitänyt kaverien kanssa aamupalapalaverin. Syödään herkkuja ja jutellaan. Kävin kampaajalla ekaa kertaa kahdeksaan kuukauteen, tein päiväreissun siskolle, näin kavereita, joita nämä harvoin, kävin osteopaatilla ja rannalla. Teimme päiväreissun Fiskarssiin Sandran kummitädin kanssa ja kävimme moikkaamassa miehen vanhaa sukulaista Porvoossa. Siinäpä tiivistettynä heinäkuu😊 näin jälkikäteen muisteltuna kesä oli 🤩 ja onhan sitä vieläkin jäljellä😊
lauantai 29. kesäkuuta 2019
Päivät 124-135: huolet
Varmaan jokainen äiti pystyy allekirjoittamaan sen, että lapsen saamisen jälkeen huolien määrä kasvaa tuhatkertaiseksi. Raskauden aikana huolehdin, että onko lapsi terve, ja miten sitä selvitään kahden pienen lapsen kanssa. Hormonimuutokset jne. aiheuttivat minulle raskausaikoina myös täysin irrationaalisia pelkoja. Sandraa odottaessani pelkäsin koko ajan autoa ajaessa, että joku ajaa kylkeeni kiinni. En siis uskaltanut ohitella autoja juuri ollenkaan. Adan raskaus toi mieleen myös kolme vuotta sitten sattuneen tapauksen, jossa mieheni työkaveri tapettiin työtehtävissä. Kuoleman aikaan odotin Sandraa. Aloin nähdä toistuvia painajaisia siitä, että joku tappaa meidän perheemme. Onneksi neuvolajärjestelmän kautta pääsin psykologille, ja jo pari käyntiä auttoi valtavasti.
No, raskauksista on nyt selvitty. Seuraavaksi huolta aiheutti Sandran poskeen ilmestyvä huomattavan iso luomi hänen ollessa kuukauden ikäinen. Luomi on tutkittu useasti, ja se ei ole vaarallinen, mutta tottakai se säikäytti. Adan kanssa viime viikon aikana oudot oksentelut saivat miettimään heti jotain vakavaa ruoansulatusjärjestelmän sairautta, varsinkin kun Ada on aina ollut kova puklaamaan ja koska hänellä on todettu kohonnut riski sairastua elämänsä aikana keliakiaan. Mediassa on ollut julkkisten lasten kuolemia syöpään ja kaveri on kertonut työstään vakavasti sairaiden lasten kanssa. Tuntuu, että ihan milloin vain myös minun lapseni voi saada leukemian.
Pelkään myös nykyään paljon enemmän oman terveyteni puolesta. Tuntuu, että kaikki saavat syövän ja osa selviää, osa ei. Tuntuu, että minun vuoroni voi olla milloin vain.
En kuitenkaan todellakaan halua jäädä vain vellomaan huolensa, vaikka huolet eivät väistykääm piiruakaan käskemällä. Ainoa tuskaa helpottava asia, minkä olen tähän asiaan keksinyt, on se, että koittaa oikeasti elää elämää niin, että tiedostaa sen rajallisuuden ja on kiitollinen jos ei nyt joka päivästä, niin joka viikosta. Tämä on kaikkien kliseiden äiti, mutta jos joku keksii muuta helpotusta tähän terveellisten elintapojen lisäksi, niin saa kertoa.
Ma 17.6.-pe 28.6.
Arki rullaa samaa rataa. Viime viikolla oli Adan neuvola, ja kaikki on hyvin, vaikka pituutta olikin tullut vähän vähemmän tällä kerralla. Kävin kaverin kanssa Kaivarissa Carusellissa syömässä ja nurtsilla jätskillä ja työkaverien kanssa lounaalla. Nämä onnistuivat vielä suht helposti, kun Sandra oli vielä viime viikolla päiväkodissa. Torstaina oli hänen viimeinen päivänsä, ja menimme koko perhe sen kunniaksi rannalle.
Juhannusaatto meni aamulla puistossa lasten kanssa ja illalla perheen kanssa Haltialassa. Meidän piti mennä Seurasaareen katsomaan kokkoa, mutta metsäpalovaroituksen vuoksi kokooja ei saanut sytyttää. Päätimme sitten vaihtaa suunnitelmaa, ja mennä Haltialaam katsomaan eläimiä, kekkuloimaan pikku koskeen, ja syömään. Päätös oli hyvä, juhannus oli tosi kiva 😊 Juhannussunnuntaina meille tuli pari kaveria syömään. Tein taas myös aivan mielettömän hyviä Tori- löytöjä. Ostin Sandralle kolmet kengät yhteensä 40€ :lla. Kahdessa kenkäparissa oli vielä laput kiinni.
Tämän viikon tiistaina olimme Sandran kummitädin kanssa Lintsillä. Ada oli jotenkin ihmeen hiljainen ja paikallaan koko ajan. Onneksi kerkesimme käydä muutamassa laitteessa, sillä ravintolassa huomasin, että Ada oli oksentanut rattaat aivan täyteen mustikka- banaani- pannaria mitä söi välipalalla. Kävimme vaihtamassa vaatteet ja annoin vähän maitoa. Minuuttia myöhemmin Ada oksensi keskellä ravintolaa kaiken kaaressa päälleni 🤮 varavaatteet loppuivat niin piti sitten lähteä kotiin, mutta onneksi tosiaan kerkesimme käydä parissa laitteessa ja syömässä.
Torstaina otin Sandran mukaan kauppaan, mitä en ole tehnyt kuukausiin. Ennakkoasenne oli se, että reissusta ei tule mitään, S ei suostu istumaan kärryissä, karkaa, heittäytyy lattialle, ottaa tavaroita hyllyistä ja huutaa kun ei saa jotain. Mutta Sandra käyttäytyikin todella hyvin, ja oli tosi kiva käydä kaupassa hänen kanssaan. 😍
Eilen mies lähti Sandran ja Sisun kanssa mökille ja sain olla yksin kotona. Tai siis Adan ja Mion kanssa eli melkein yksin. 😁 ihanaa joka tapauksessa💕
No, raskauksista on nyt selvitty. Seuraavaksi huolta aiheutti Sandran poskeen ilmestyvä huomattavan iso luomi hänen ollessa kuukauden ikäinen. Luomi on tutkittu useasti, ja se ei ole vaarallinen, mutta tottakai se säikäytti. Adan kanssa viime viikon aikana oudot oksentelut saivat miettimään heti jotain vakavaa ruoansulatusjärjestelmän sairautta, varsinkin kun Ada on aina ollut kova puklaamaan ja koska hänellä on todettu kohonnut riski sairastua elämänsä aikana keliakiaan. Mediassa on ollut julkkisten lasten kuolemia syöpään ja kaveri on kertonut työstään vakavasti sairaiden lasten kanssa. Tuntuu, että ihan milloin vain myös minun lapseni voi saada leukemian.
Pelkään myös nykyään paljon enemmän oman terveyteni puolesta. Tuntuu, että kaikki saavat syövän ja osa selviää, osa ei. Tuntuu, että minun vuoroni voi olla milloin vain.
En kuitenkaan todellakaan halua jäädä vain vellomaan huolensa, vaikka huolet eivät väistykääm piiruakaan käskemällä. Ainoa tuskaa helpottava asia, minkä olen tähän asiaan keksinyt, on se, että koittaa oikeasti elää elämää niin, että tiedostaa sen rajallisuuden ja on kiitollinen jos ei nyt joka päivästä, niin joka viikosta. Tämä on kaikkien kliseiden äiti, mutta jos joku keksii muuta helpotusta tähän terveellisten elintapojen lisäksi, niin saa kertoa.
Ma 17.6.-pe 28.6.
Arki rullaa samaa rataa. Viime viikolla oli Adan neuvola, ja kaikki on hyvin, vaikka pituutta olikin tullut vähän vähemmän tällä kerralla. Kävin kaverin kanssa Kaivarissa Carusellissa syömässä ja nurtsilla jätskillä ja työkaverien kanssa lounaalla. Nämä onnistuivat vielä suht helposti, kun Sandra oli vielä viime viikolla päiväkodissa. Torstaina oli hänen viimeinen päivänsä, ja menimme koko perhe sen kunniaksi rannalle.
Juhannusaatto meni aamulla puistossa lasten kanssa ja illalla perheen kanssa Haltialassa. Meidän piti mennä Seurasaareen katsomaan kokkoa, mutta metsäpalovaroituksen vuoksi kokooja ei saanut sytyttää. Päätimme sitten vaihtaa suunnitelmaa, ja mennä Haltialaam katsomaan eläimiä, kekkuloimaan pikku koskeen, ja syömään. Päätös oli hyvä, juhannus oli tosi kiva 😊 Juhannussunnuntaina meille tuli pari kaveria syömään. Tein taas myös aivan mielettömän hyviä Tori- löytöjä. Ostin Sandralle kolmet kengät yhteensä 40€ :lla. Kahdessa kenkäparissa oli vielä laput kiinni.
Tämän viikon tiistaina olimme Sandran kummitädin kanssa Lintsillä. Ada oli jotenkin ihmeen hiljainen ja paikallaan koko ajan. Onneksi kerkesimme käydä muutamassa laitteessa, sillä ravintolassa huomasin, että Ada oli oksentanut rattaat aivan täyteen mustikka- banaani- pannaria mitä söi välipalalla. Kävimme vaihtamassa vaatteet ja annoin vähän maitoa. Minuuttia myöhemmin Ada oksensi keskellä ravintolaa kaiken kaaressa päälleni 🤮 varavaatteet loppuivat niin piti sitten lähteä kotiin, mutta onneksi tosiaan kerkesimme käydä parissa laitteessa ja syömässä.
Torstaina otin Sandran mukaan kauppaan, mitä en ole tehnyt kuukausiin. Ennakkoasenne oli se, että reissusta ei tule mitään, S ei suostu istumaan kärryissä, karkaa, heittäytyy lattialle, ottaa tavaroita hyllyistä ja huutaa kun ei saa jotain. Mutta Sandra käyttäytyikin todella hyvin, ja oli tosi kiva käydä kaupassa hänen kanssaan. 😍
Eilen mies lähti Sandran ja Sisun kanssa mökille ja sain olla yksin kotona. Tai siis Adan ja Mion kanssa eli melkein yksin. 😁 ihanaa joka tapauksessa💕
keskiviikko 13. maaliskuuta 2019
Päivät 23, 24, 25 ja 26 - kun mutsilla menee huuruun
Huh, tulipa vähän pidempi väli kirjoittamisessa 😐 syy päiväkirjassa 👇🏼
Usealla kaverillani on lapsia. Äitinä sitä aina jotenkin vertaa itseään väkisin muihin ja yksi asia minkä olen huomannut, on se että ainakin tuntuu siltä, että mulla menee helpommin hermot lapsiin kuin muilla äideillä. Muut jaksavat loputtomasti selittää lapsilleen miksi ei saa tehdä jotain ja odottaa vaikka puoli tuntia kävelyä autolle. Sandralla alkaa tuo uhmaikä tulemaan ja mulla kyllä koettelee hermoja aika kovasti. 😼
Esimerkiksi tänään Sandra on ollut aivan hirvittävän pahalla päällä. Hän on tehnyt kaikkea kiellettyä ihan tahallaan ja sai myös kaamean raivokohtauksen kun en suostunut kantamaan häntä huoneesta toiseen. Kun olen yksin kotona, Sandra käyttää usein tilaisuudet hyväkseen kun imetän, ja ottaa jotain kiellettyä käteen, tunkee vauvan tutin omaan suuhun, kaivaa kiellettyjä kaappeja jne. Puhumattakaan jo aikaisemmin kertomistani aamuista, jolloin pukemisessa ja kävelyssä autolle tosiaan kestää. Puistoon kyllä myös jaksetaan aina kävellä, mutta voimat loppuvat jännästi aina kun pitäisi lähteä kotiin. Myönnän, että aika usein joudun kantamaan Sandran ei ehkä niin hellästi kotiin. Aika usein myös kielletyt asiat lähtevät Sandran kädestä napakasti ottamalla vaikka varmaan paras olisi neuvotella ja selittää asia. Väkisin pukeminen ei myöskään ole mitenkään kivaa, mutta välillä pakollista, kun viideskään kehotus pukea itse ei tehoa. Ja faktahan on, että mitä enemmän lapsi huomaa, että hermot menee, sitä hauskempaa on tehdä kiellettyjä asioita. Koirat ja lapset ovat siitä samanlaisia, että mitä enemmän niille raivoaa, sitä enemmän kunnioitus rapistuu. Tässä asiassa voi varmaan kehittyä, mutta itsellä on vielä aika paljon matkaa jäljellä. 😅
La 9.3., su 10.3., ma 11.3. ja ti 12.3.
Lauantaina vein Adan äidilleni nukkumaan ja lähdin Sandran kanssa Hakaniemeen Sacandic- hotelliin aamiaiselle. Sinne tulivat myös pari kaveriani liikuntapiireistä, oli kiva vaihtaa kuulumisia 😊 Sandrahan ei ole nukkunut nyt päiväunia ollenkaan viikkoon, mutta olen joka päivä yrittänyt. Ei maistunut nyt lauantainakaan unet ja niinpä lähdimme sitten väsyneenä Nallepainiin. Autossahan uni tulee sitten nopeasti 😴🙄
Sunnuntaina kävimme lasten kanssa puistossa ja illalla minulla oli ohjaustunnit. Ärsytti aivan valtavasti, kun tein muutaman koreografia- mokan 🙈 yksi niistä oli vielä iso jonka asiakkaatkin varmasti huomasivat.
Illalla menimme miehen kanssa aika myöhään sänkyyn, mikä oli sitten virhe, sillä sain nukuttua koko yönä ehkä kolme tuntia. Sandra alkoi oksentaa yhdentoista aikaan ja lakananvaihtokertoja tuli sitten ihan tarpeeksi monta. Sitten tietysti vauvan syötöt siihen päälle, niin aamulla oli kyllä aika rapsakka olo.
Maanantaina sitten ei juuri tapahtunut muuta kuin Sandran hoitoa, hänelle nousi kova kuume illalla niin häntä piti juottaa aika paljon oksennustaudin päälle. Kävin Adan kanssa kirjastossa illalla ja lainasin Sandrallekin kasan kirjoja.
Eilen tiistaina mies oli päivän töissä. Kävimme aamulla äidilläni tartutuksen uhallakin. Käytin Sisun lasten kanssa ulkona kolmen aikaan ja silloin arvasin, että tauti on tainnut tarttua muhunkin. Päästiin kotiin ja kerkesin valmistautua hetken ja sitten alkoikin sellainen show että ei tarvitse uudelleen kokea enää. Noin neljän tunnin ajan oksensin koko ajan ja samalla piti saada lapset nukkumaan. Oli aivan kamalaa. Mies tuli kotiin, käytti koiran ja aloitti itse oksentamaan yhden aikaan yöllä. Viime yönä en siis myöskään ole nukkunut kuin pari tuntia 😴
Usealla kaverillani on lapsia. Äitinä sitä aina jotenkin vertaa itseään väkisin muihin ja yksi asia minkä olen huomannut, on se että ainakin tuntuu siltä, että mulla menee helpommin hermot lapsiin kuin muilla äideillä. Muut jaksavat loputtomasti selittää lapsilleen miksi ei saa tehdä jotain ja odottaa vaikka puoli tuntia kävelyä autolle. Sandralla alkaa tuo uhmaikä tulemaan ja mulla kyllä koettelee hermoja aika kovasti. 😼
Esimerkiksi tänään Sandra on ollut aivan hirvittävän pahalla päällä. Hän on tehnyt kaikkea kiellettyä ihan tahallaan ja sai myös kaamean raivokohtauksen kun en suostunut kantamaan häntä huoneesta toiseen. Kun olen yksin kotona, Sandra käyttää usein tilaisuudet hyväkseen kun imetän, ja ottaa jotain kiellettyä käteen, tunkee vauvan tutin omaan suuhun, kaivaa kiellettyjä kaappeja jne. Puhumattakaan jo aikaisemmin kertomistani aamuista, jolloin pukemisessa ja kävelyssä autolle tosiaan kestää. Puistoon kyllä myös jaksetaan aina kävellä, mutta voimat loppuvat jännästi aina kun pitäisi lähteä kotiin. Myönnän, että aika usein joudun kantamaan Sandran ei ehkä niin hellästi kotiin. Aika usein myös kielletyt asiat lähtevät Sandran kädestä napakasti ottamalla vaikka varmaan paras olisi neuvotella ja selittää asia. Väkisin pukeminen ei myöskään ole mitenkään kivaa, mutta välillä pakollista, kun viideskään kehotus pukea itse ei tehoa. Ja faktahan on, että mitä enemmän lapsi huomaa, että hermot menee, sitä hauskempaa on tehdä kiellettyjä asioita. Koirat ja lapset ovat siitä samanlaisia, että mitä enemmän niille raivoaa, sitä enemmän kunnioitus rapistuu. Tässä asiassa voi varmaan kehittyä, mutta itsellä on vielä aika paljon matkaa jäljellä. 😅
La 9.3., su 10.3., ma 11.3. ja ti 12.3.
Lauantaina vein Adan äidilleni nukkumaan ja lähdin Sandran kanssa Hakaniemeen Sacandic- hotelliin aamiaiselle. Sinne tulivat myös pari kaveriani liikuntapiireistä, oli kiva vaihtaa kuulumisia 😊 Sandrahan ei ole nukkunut nyt päiväunia ollenkaan viikkoon, mutta olen joka päivä yrittänyt. Ei maistunut nyt lauantainakaan unet ja niinpä lähdimme sitten väsyneenä Nallepainiin. Autossahan uni tulee sitten nopeasti 😴🙄
Sunnuntaina kävimme lasten kanssa puistossa ja illalla minulla oli ohjaustunnit. Ärsytti aivan valtavasti, kun tein muutaman koreografia- mokan 🙈 yksi niistä oli vielä iso jonka asiakkaatkin varmasti huomasivat.
Illalla menimme miehen kanssa aika myöhään sänkyyn, mikä oli sitten virhe, sillä sain nukuttua koko yönä ehkä kolme tuntia. Sandra alkoi oksentaa yhdentoista aikaan ja lakananvaihtokertoja tuli sitten ihan tarpeeksi monta. Sitten tietysti vauvan syötöt siihen päälle, niin aamulla oli kyllä aika rapsakka olo.
Maanantaina sitten ei juuri tapahtunut muuta kuin Sandran hoitoa, hänelle nousi kova kuume illalla niin häntä piti juottaa aika paljon oksennustaudin päälle. Kävin Adan kanssa kirjastossa illalla ja lainasin Sandrallekin kasan kirjoja.
Eilen tiistaina mies oli päivän töissä. Kävimme aamulla äidilläni tartutuksen uhallakin. Käytin Sisun lasten kanssa ulkona kolmen aikaan ja silloin arvasin, että tauti on tainnut tarttua muhunkin. Päästiin kotiin ja kerkesin valmistautua hetken ja sitten alkoikin sellainen show että ei tarvitse uudelleen kokea enää. Noin neljän tunnin ajan oksensin koko ajan ja samalla piti saada lapset nukkumaan. Oli aivan kamalaa. Mies tuli kotiin, käytti koiran ja aloitti itse oksentamaan yhden aikaan yöllä. Viime yönä en siis myöskään ole nukkunut kuin pari tuntia 😴
lauantai 9. maaliskuuta 2019
Päivät 21 ja 22 - jos asia on omissa käsissä niin mikä olisi täydellinen lapsiluku?
Moi taas :)
Viime aikoina olen miettinyt paljon lapsilukua. Meillä lapset on hyvin suurella todennäköisyydellä nyt tehty. Itselläni suurin syy on taloudellinen. En tykkää siitä, että rahaa on niin paljon vähemmän käytössä kotona ollessa. Toisaalta enää ei töitä edes voi tehdä niin paljon kuin ennen. Kolme vuotta sitten ohjasin päätyön päälle joka ilta jumppaa missä ei ollut kyllä järkeä jaksamisen kannalta, mutta rahaa oli ainakin käytettävissä hyvin. Nyt en voi enkä halua olla enää monena iltana kotoa pois. Lasten ulkovaatteet, harrastukset ja päiväkoti kuitenkin maksavat tuhansia euroja vuodessa. Kolme lasta tarkottaisi myös uuden auton hankkimista, minne mahtuisi kolme turvaistuinta. Jos lapsille haluaa omat huoneet, mikä teini-iässä viimeistään on mielestäni välttämättömyys, meidän pitäisi taas muuttaa isompaan asuntoon ja ottaa lisää lainaa.
Monelta kolmilapsisen perheen äidiltä olen myös kuullut, että kolme lasta on myös epäkäytännöllistä esim. matkojen takia. Kaikki matkat on suunniteltu kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Kolmannesta saa maksaa aina extraa.
Jos rahasta ei olisi kiinni, niin totuuden nimissä haluaisin vielä kolmannen lapsen. Sandran kohdalla en koskaan ollut enkä ole haikea kun hän kasvaa, mutta nyt Adan kanssa toivoisin, että hän ei kasvaisi ollenkaan vaan jäisi pieneksi vauvaksi. Ihan kamalaa, kun jo nyt joutuu heittämään kirppiskamoihin pieneksi menneitä vaatteita 😢 Ada on maailman helpoin vauva, tämä vaikuttaa asiaan suuresti. Sandra oli paljon vaativampi vauvana ja on sitä edelleen.
Mies on vielä varmempi kuin minä siitä, että lapsia ei tule enempää. Hän ei jaksa enää hoitaa pieniä lapsia näiden kahden jälkeen vaan tehdä jotain muuta vapaa-ajalla. Kaipa miestäkin on kuunneltava tässä, joten pikku hiljaa täytyy kai hyväksyä se, että lapsiluku on täynnä. Täytyy tietenkin olla kiitollinen siitä, että on saanut nämä kaksi tervettä lasta ja nauttia nyt heidän ollessa pieniä. 😊
Torstai 7.3. ja perjantai 8.3.
Torstai oli taas kauppapäivä. Ostin ekaa kertaa savusimpukoita, joista koitan huomenna tehdä pastan. Lapset olivat illalla mummilla hoidossa pari tuntia. Kotiin päätyäni tein vielä lempiruokaani Butter Chickeniä ja pesin Sisun.
Eilen oli muskari aamulla. Sandra oli taas ihan innoissaan siellä. 🤩 Sandra on nyt useana päivänä jättänyt päiväunet väliin. Hän nukkuu noin 11-12 tuntia yössä, ja herää seitsemän aikoihin. Luulen, että klo 12 päiväunet tulevat vähän liian aikaisin. Olen nyt kotona kuitenkin pitänyt samaa päiväuniaikaa kuin päiväkodissa. Pitää miettiä mitä jatkossa tehdään, eilen ainakin Sandra oli ihan mahdoton illalla kun ei ollut nukkunut. Tilannetta sai vähän helpotettua kun annoin Sandran auttaa leipomomisessa. Se on niin kivaa Sandran mielestä, että paha mieli unohtuu hetkeksi. 😊
Viime aikoina olen miettinyt paljon lapsilukua. Meillä lapset on hyvin suurella todennäköisyydellä nyt tehty. Itselläni suurin syy on taloudellinen. En tykkää siitä, että rahaa on niin paljon vähemmän käytössä kotona ollessa. Toisaalta enää ei töitä edes voi tehdä niin paljon kuin ennen. Kolme vuotta sitten ohjasin päätyön päälle joka ilta jumppaa missä ei ollut kyllä järkeä jaksamisen kannalta, mutta rahaa oli ainakin käytettävissä hyvin. Nyt en voi enkä halua olla enää monena iltana kotoa pois. Lasten ulkovaatteet, harrastukset ja päiväkoti kuitenkin maksavat tuhansia euroja vuodessa. Kolme lasta tarkottaisi myös uuden auton hankkimista, minne mahtuisi kolme turvaistuinta. Jos lapsille haluaa omat huoneet, mikä teini-iässä viimeistään on mielestäni välttämättömyys, meidän pitäisi taas muuttaa isompaan asuntoon ja ottaa lisää lainaa.
Monelta kolmilapsisen perheen äidiltä olen myös kuullut, että kolme lasta on myös epäkäytännöllistä esim. matkojen takia. Kaikki matkat on suunniteltu kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Kolmannesta saa maksaa aina extraa.
Jos rahasta ei olisi kiinni, niin totuuden nimissä haluaisin vielä kolmannen lapsen. Sandran kohdalla en koskaan ollut enkä ole haikea kun hän kasvaa, mutta nyt Adan kanssa toivoisin, että hän ei kasvaisi ollenkaan vaan jäisi pieneksi vauvaksi. Ihan kamalaa, kun jo nyt joutuu heittämään kirppiskamoihin pieneksi menneitä vaatteita 😢 Ada on maailman helpoin vauva, tämä vaikuttaa asiaan suuresti. Sandra oli paljon vaativampi vauvana ja on sitä edelleen.
Mies on vielä varmempi kuin minä siitä, että lapsia ei tule enempää. Hän ei jaksa enää hoitaa pieniä lapsia näiden kahden jälkeen vaan tehdä jotain muuta vapaa-ajalla. Kaipa miestäkin on kuunneltava tässä, joten pikku hiljaa täytyy kai hyväksyä se, että lapsiluku on täynnä. Täytyy tietenkin olla kiitollinen siitä, että on saanut nämä kaksi tervettä lasta ja nauttia nyt heidän ollessa pieniä. 😊
Torstai 7.3. ja perjantai 8.3.
Torstai oli taas kauppapäivä. Ostin ekaa kertaa savusimpukoita, joista koitan huomenna tehdä pastan. Lapset olivat illalla mummilla hoidossa pari tuntia. Kotiin päätyäni tein vielä lempiruokaani Butter Chickeniä ja pesin Sisun.
Eilen oli muskari aamulla. Sandra oli taas ihan innoissaan siellä. 🤩 Sandra on nyt useana päivänä jättänyt päiväunet väliin. Hän nukkuu noin 11-12 tuntia yössä, ja herää seitsemän aikoihin. Luulen, että klo 12 päiväunet tulevat vähän liian aikaisin. Olen nyt kotona kuitenkin pitänyt samaa päiväuniaikaa kuin päiväkodissa. Pitää miettiä mitä jatkossa tehdään, eilen ainakin Sandra oli ihan mahdoton illalla kun ei ollut nukkunut. Tilannetta sai vähän helpotettua kun annoin Sandran auttaa leipomomisessa. Se on niin kivaa Sandran mielestä, että paha mieli unohtuu hetkeksi. 😊
torstai 7. maaliskuuta 2019
Päivät 19 ja 20 - miten aamutoimissa voi kestää kaksi tuntia!?!
Takana ovat ne päivät kun kotoa pääsi lähtemään puolessa tunnissa. Nykyään kotoa lähtö yhtään mihinkään kestää pari tuntia. Kas näin. Sandra herää ja menen hänen huoneeseensa. Sandra haluaa pukea sängyssä. Käymme pienen taistelun siitä, mitkä vaatteet voi laittaa päälle. Yöpuvun ja vaipan poisottoon (ITE!) menee jo viisi minuuttia ja pukemiseen (ITE!) toiset viisi. Laitan oman puuroni liedelle tulemaan ja laitan Sandralle aamupalan. Ennen aamupalaa Sandra haluaa yleensä leikkiä jotain, tehdä palapeliä tai leikkiä muovailuvahalla. Leikin jäljet pitää siivota pois ennen aamupalaa - taas menee aikaa. Kun olemme syöneet herää yleensä vauva. Ada pitää syöttää, vaihtaa vaippa ja pukea: helposti 20 minuuttia. Tällä välin Sandra on aloittanut jo uuden leikin. Sen jäljet siivottuaan menemme pesemään hampaat. Vessassa tulee aina mieleen, että olisipa kiva istua vähän vessanpöntöllä. Sandra ei tee vielä pottaan tai vessanpönttöön mitään mutta tykkää istua niillä. En voi kieltääkään häntä menemästä pöntölle koska ehkä joku päivä hän oikeasti haluaakin mennä siihen jopa oikealle tarpeelle. Hampaiden pesun jälkeen pitää kasaa tavarat, yleensä molemmille tytöille eri kasseihin. Vaipat, vaihtovaatteet, tutit, lelut, välipalat... Tämän jälkeen alkaa pukeminen. Sandraa saa kehottaa pukemaan noin kuusi kertaa ennen kuin mitään alkaa tapahtumaan. Jos alan pukemaan häntä itse, tulee raivo. Toki joskus pukeminen käy niin hitaasti, että hänet on pakko pukea ja sitten huutaa taapero ja melkein äitikin. Vauvan pukeminen on pikkujuttu Sandraan verrattuna mutta Adalla menee aika usein moti istua kopassa ja odottaa, joten kenkiä laittaessa huutaa yleensä vähintään yksi lapsi. Kun olemme ulkona, pitää Sandra saada vielä autolle. Useimmiten se menee ihan hyvin, mutta toisinaan käveleminen ei maistu ollenkaan ja sitten kannan vauvan kopassaan, Sandran ja kaksi kassia autolle. Yleensä mukana on vielä rattaat, mitkä pitää saada kasaan takakonttiin. Tässä vaiheessa päivässä käytettävissä olevasta energiasta on käytetty jo vähintään kolmasosa 😜
Tiistaina oli treenipäivä kaverin kotona. Vein Sandran päiväkotiin ja ajoin suoraan kaverilleni kahvakuulien kanssa treenaamaan. Ada nukkui sopivasti koko ajan ulkona. Miehellä oli vapaapäivä joten hänen käytyä salilla kerkesimme jopa viettää vähän aikaa kahdenkeskistä aikaa ennen Sandran hakua Adan nukkuessa. Ilta meni sitten perussäädössä. 😅 Sandra ja Sisu leikkivät eli Sandra otti Sisun lelun ja juoksi se kädessä ympäriinsä Sisun jahdatessa, Ada huitoi leikkimatolla yläpuolella olevia leluja ja minä koitin saada ruokaa laitettua seuraavaksi päiväksi. Otin iltahulinoista videon, jonka lähetin työkavereille. Heiltä tuli vastineet; toinen istui yksin kotona telkun ääressä jätskipurkin kanssa ja toinen oli vielä töissä.
Eilen keskiviikkona nukuttiin taas yli seitsemään. Vein Sandran hoitoon ja vietin oikeastaan koko päivän omaa budjettia tehden. Tarkoitus olisi olla kotona syyskuuhun 2020 ja tässä joutuu todella miettimään miten rahat saa riittämään. Kyllä me selviämme ihan hyvin, mutta mitään ylimääräistä ei voi ostaa kyllä nyt pariin vuoteen. En mieti vielä sitä, että kun palaan töihin, palaa bensaan ja lounaisiin paljon enemmän rahaa, puhumattakaan molempien päiväkotimaksuista. Täytin myös tyttöjen vauvakirjoja. Yritän muistaa tehdä sitä parin kuukauden välein, sillä muuten uusien asioiden oppimista ei todellakaan muista.
Sisun lenkin jälkeen haimme Adan kanssa Sandran hoidosta ja kävimme vielä ennen kotiintuloa ostamassa Kennelrehuautolta Sisulle ruokaa. Mies tuli kotiin vähän ennen seitsemää ja kerkesi laittaa Sandran nukkumaan. Käytin Sisun ulkona ja menin nukkumaan vähän yhdeksän jälkeen. Minulla oli koko ok päivän ollut kurkku aika kipeä, maha sekaisin ja huono olo niin olo pakko päästä lepäämään.
Tiistaina oli treenipäivä kaverin kotona. Vein Sandran päiväkotiin ja ajoin suoraan kaverilleni kahvakuulien kanssa treenaamaan. Ada nukkui sopivasti koko ajan ulkona. Miehellä oli vapaapäivä joten hänen käytyä salilla kerkesimme jopa viettää vähän aikaa kahdenkeskistä aikaa ennen Sandran hakua Adan nukkuessa. Ilta meni sitten perussäädössä. 😅 Sandra ja Sisu leikkivät eli Sandra otti Sisun lelun ja juoksi se kädessä ympäriinsä Sisun jahdatessa, Ada huitoi leikkimatolla yläpuolella olevia leluja ja minä koitin saada ruokaa laitettua seuraavaksi päiväksi. Otin iltahulinoista videon, jonka lähetin työkavereille. Heiltä tuli vastineet; toinen istui yksin kotona telkun ääressä jätskipurkin kanssa ja toinen oli vielä töissä.
Eilen keskiviikkona nukuttiin taas yli seitsemään. Vein Sandran hoitoon ja vietin oikeastaan koko päivän omaa budjettia tehden. Tarkoitus olisi olla kotona syyskuuhun 2020 ja tässä joutuu todella miettimään miten rahat saa riittämään. Kyllä me selviämme ihan hyvin, mutta mitään ylimääräistä ei voi ostaa kyllä nyt pariin vuoteen. En mieti vielä sitä, että kun palaan töihin, palaa bensaan ja lounaisiin paljon enemmän rahaa, puhumattakaan molempien päiväkotimaksuista. Täytin myös tyttöjen vauvakirjoja. Yritän muistaa tehdä sitä parin kuukauden välein, sillä muuten uusien asioiden oppimista ei todellakaan muista.
Sisun lenkin jälkeen haimme Adan kanssa Sandran hoidosta ja kävimme vielä ennen kotiintuloa ostamassa Kennelrehuautolta Sisulle ruokaa. Mies tuli kotiin vähän ennen seitsemää ja kerkesi laittaa Sandran nukkumaan. Käytin Sisun ulkona ja menin nukkumaan vähän yhdeksän jälkeen. Minulla oli koko ok päivän ollut kurkku aika kipeä, maha sekaisin ja huono olo niin olo pakko päästä lepäämään.
torstai 28. helmikuuta 2019
Päivät 12 ja 13 - missä asioissa annan periksi kaksivuotiaalle?
Moi
Viime aikoina olen miettinyt paljon Sandran alkavaa uhmaikää ja sitä, missä asioissa hänelle pitäisi antaa periksi ja missä ei. Olen tullut päätelmään, että kaikessa missä voi, kannattaisi antaa lapsen päättää. Silloin pääsee helpommalla. Tietenkään tämä ei tarkoita, että Sandra saa syödä mitä haluaa ja lähteä ilman pipoa ulos. Lähes kaikessa muussa koitan antaa hänen valita itse muutamasta vaihtoehdosta. Aamulla kysyn yleensä mitä haluaa syödä. Vielä ainakaan Sandra ei ole tajunnut pyytää mitään älytöntä vaan yleensä hän pyytää ”leipäämii” eli leipää ja mandariinia. Itse syön aamulla puuroa, joten usein hän haluaa myös marjoja jogurtin kanssa. Nämä ovat mulle ihan OK valinnat ja näin hän saa vaikuttaa aamun kulkuun. Vaatteiden valinta on viime aikoina ollut hankalampaa koska Sandra haluaisi yhdistää kaikenlaisia kuvioita keskenään ja mun neuroottinen luonne ei meinaa kestää sitä. Tähän asti on mennyt läpi, kun Sandra saa valita muutamasta vaihtoehdosta, mutta koska illalla kotona hän saa pukea päälle mitä haluaa, niin aamuisin on yhä hankalampaa perustella miksi silloin ei niin saa tehdä. Maailmahan ei tietysti kaatuisi jos Sandra lähtisi joku päivä päiväkotiin pupukuvioisissa housuissa ja kukkapaidassa.
Yksi ilta olin tosi väsynyt ja meillä tuli Sandran kanssa illalla kiistaa iltasadusta 🤭. Olin lainannut kirjastosta Ronja ryövärintyttären ja olisin itse halunnut lukea sitä. Sandra halusi lukea jotain muuta. Aloin inttää asiasta ja Sandra alkoi itkemään. Siinä oli ehkä äitiyteni yksi typerimmistä illoista. En tiedä miksi minun piti saada tahto läpi siinä asiassa. Jotenkin väsymys vain ajoi siihen, mutta tuli kyllä tosi huono omatunto. Aivan naurettavaa multa. Jatkossa Sandra saa lukea mitä haluaa iltaisin, asiallahan ei ole millään tavalla tärkeä.
Hetket, jolloin huomaan oman pinnani kiristyvän äärimmilleen ovat kuitenkin lähdöt. Sandra haluaa pukea itse ja se sujuukin pienellä avulla ihan hyvin. Sitä ennen kehotuksia pukea tarvitaan kuitenkin noin kymmenen. Noin 70 metrin matka autolle voi myös kestää vartin, koska Sandra pysähtyy koko ajan, viivyttelee tahallaan, välillä ei suostu kävelemään ollenkaan jne. Jos Ada alkaa huutaa vielä samalla niin välillä joutuu kyllä puhaltemaan aika paljon. Veikkaan, että tällä hetkellä uhma on vielä aika maltillisella tasolla, joten lisämetkuja odotellessa...
Ti 26.2. ja ke 27.2.
Tiistaina Sandra nukkui aika pitkään eli seitsemään niin tuli vähän kiire. Aamutoimissa kestää kahden lapsen kanssa ihan tuhottoman kauan 🤪
Kun olin vienyt Sandran hoitoon ajoin vauvan kanssa lähellä asuvalle kaverille treenaamaan. Tehtiin heillä olohuoneessa noin 40 minuutin kahvakuulatreeni. Oli tosi hyvä fiilis koko päivän kun treeni oli tehty jo ennen puoltapäivää. Mies meni yövuoroon, joten ilta menikin lasten kanssa puuhastellessa.
Eilen taas herättiin tosi aikaisin, vauva klo 04.10😬 onneksi olen aamuihminen. Kerkesin aamulla valmistella vähän sunnuntain töitä ja sen jälkeen vein Sandran hoitoon ja lähdin moikkaamaan Adan kanssa työkavereita. Aamupäivä vierähti kuunnellen työhyvinvointitutkimuksen tuloksia ja sen jälkeen hainkin aika aikaisin Sandran päiväkodista. Hänellä on ollut jo kaksi viikkoa toinen silmä aivan punainen ja luomen alle on kasvanut patti. Kävimme lääkärissä noin puolitoista viikkoa sitten ja saimme silmätipat ja -voiteen. Ne eivät kuitenkaan auttaneet ollenkaan ( tosin kaksivuotiaalle tippojen laittaminen on myös aika tuskaista) ja silmä meni vain pahempaan suuntaan. Menimme dagiksesta suoraan lääkäriin ja hänelle määrättiin suun kautta otettava antibioottikuuri. Mietin miehen kanssa koko illan annammeko antibiootteja, koska luomirakkula ei parane sillä, mutta koska silmä oli tosi turvonnut aamulla niin päätin antaa kuurin. Jospa turvotus ja punaisuus edes helpottuisi lääkkeellä.
Viime aikoina olen miettinyt paljon Sandran alkavaa uhmaikää ja sitä, missä asioissa hänelle pitäisi antaa periksi ja missä ei. Olen tullut päätelmään, että kaikessa missä voi, kannattaisi antaa lapsen päättää. Silloin pääsee helpommalla. Tietenkään tämä ei tarkoita, että Sandra saa syödä mitä haluaa ja lähteä ilman pipoa ulos. Lähes kaikessa muussa koitan antaa hänen valita itse muutamasta vaihtoehdosta. Aamulla kysyn yleensä mitä haluaa syödä. Vielä ainakaan Sandra ei ole tajunnut pyytää mitään älytöntä vaan yleensä hän pyytää ”leipäämii” eli leipää ja mandariinia. Itse syön aamulla puuroa, joten usein hän haluaa myös marjoja jogurtin kanssa. Nämä ovat mulle ihan OK valinnat ja näin hän saa vaikuttaa aamun kulkuun. Vaatteiden valinta on viime aikoina ollut hankalampaa koska Sandra haluaisi yhdistää kaikenlaisia kuvioita keskenään ja mun neuroottinen luonne ei meinaa kestää sitä. Tähän asti on mennyt läpi, kun Sandra saa valita muutamasta vaihtoehdosta, mutta koska illalla kotona hän saa pukea päälle mitä haluaa, niin aamuisin on yhä hankalampaa perustella miksi silloin ei niin saa tehdä. Maailmahan ei tietysti kaatuisi jos Sandra lähtisi joku päivä päiväkotiin pupukuvioisissa housuissa ja kukkapaidassa.
Yksi ilta olin tosi väsynyt ja meillä tuli Sandran kanssa illalla kiistaa iltasadusta 🤭. Olin lainannut kirjastosta Ronja ryövärintyttären ja olisin itse halunnut lukea sitä. Sandra halusi lukea jotain muuta. Aloin inttää asiasta ja Sandra alkoi itkemään. Siinä oli ehkä äitiyteni yksi typerimmistä illoista. En tiedä miksi minun piti saada tahto läpi siinä asiassa. Jotenkin väsymys vain ajoi siihen, mutta tuli kyllä tosi huono omatunto. Aivan naurettavaa multa. Jatkossa Sandra saa lukea mitä haluaa iltaisin, asiallahan ei ole millään tavalla tärkeä.
Hetket, jolloin huomaan oman pinnani kiristyvän äärimmilleen ovat kuitenkin lähdöt. Sandra haluaa pukea itse ja se sujuukin pienellä avulla ihan hyvin. Sitä ennen kehotuksia pukea tarvitaan kuitenkin noin kymmenen. Noin 70 metrin matka autolle voi myös kestää vartin, koska Sandra pysähtyy koko ajan, viivyttelee tahallaan, välillä ei suostu kävelemään ollenkaan jne. Jos Ada alkaa huutaa vielä samalla niin välillä joutuu kyllä puhaltemaan aika paljon. Veikkaan, että tällä hetkellä uhma on vielä aika maltillisella tasolla, joten lisämetkuja odotellessa...
Ti 26.2. ja ke 27.2.
Tiistaina Sandra nukkui aika pitkään eli seitsemään niin tuli vähän kiire. Aamutoimissa kestää kahden lapsen kanssa ihan tuhottoman kauan 🤪
Kun olin vienyt Sandran hoitoon ajoin vauvan kanssa lähellä asuvalle kaverille treenaamaan. Tehtiin heillä olohuoneessa noin 40 minuutin kahvakuulatreeni. Oli tosi hyvä fiilis koko päivän kun treeni oli tehty jo ennen puoltapäivää. Mies meni yövuoroon, joten ilta menikin lasten kanssa puuhastellessa.
Eilen taas herättiin tosi aikaisin, vauva klo 04.10😬 onneksi olen aamuihminen. Kerkesin aamulla valmistella vähän sunnuntain töitä ja sen jälkeen vein Sandran hoitoon ja lähdin moikkaamaan Adan kanssa työkavereita. Aamupäivä vierähti kuunnellen työhyvinvointitutkimuksen tuloksia ja sen jälkeen hainkin aika aikaisin Sandran päiväkodista. Hänellä on ollut jo kaksi viikkoa toinen silmä aivan punainen ja luomen alle on kasvanut patti. Kävimme lääkärissä noin puolitoista viikkoa sitten ja saimme silmätipat ja -voiteen. Ne eivät kuitenkaan auttaneet ollenkaan ( tosin kaksivuotiaalle tippojen laittaminen on myös aika tuskaista) ja silmä meni vain pahempaan suuntaan. Menimme dagiksesta suoraan lääkäriin ja hänelle määrättiin suun kautta otettava antibioottikuuri. Mietin miehen kanssa koko illan annammeko antibiootteja, koska luomirakkula ei parane sillä, mutta koska silmä oli tosi turvonnut aamulla niin päätin antaa kuurin. Jospa turvotus ja punaisuus edes helpottuisi lääkkeellä.
sunnuntai 17. helmikuuta 2019
Päivä 2 - Sisu
Moi
Ajattelin tähän alkuun kertoa vähän lisää tuosta meidän koirasta Sisusta. Se on tosiaan sekalinjainen saksanpaimenkoira. Miehellä on aina ollut perheessä koiria mutta mulle Sisu on ensimmäinen oma koira. Eilisessä tekstissä mainitsin että Sisun kanssa on välillä ärsyttävää käydä rattaiden kanssa ulkona. Se johtuu siitä, että Sisu rakastaa käydä lenkillä ja varsinkin lenkin alussa vetää kuin hullu. Sisu painaa 42 kiloa eli siinä on jonkin verran pitelemistä. 😄 Sisu on luonteeltaan kiltti mutta kaipaa aktiviteettia ja sille ei todellakaan riitä pari vartin lenkkiä päivässä. Käymme Sisun kanssa ulkona kolme kertaa päivässä joista keskimmäinen päivälenkki on pisin. Silloin useimmiten menemme metsään jolloin Sisu saa olla vapaana. Se tottelee hyvin ja tulee luokse vaikka joku tulisi vastaan. Sisulle on siis aina jonkinlainen pettymys jos se joutuu päivälenkillä kulkemaan vain remmissä ”asfalttilenkin”. Jos minä joudun lasten kanssa käyttämään Sisun, niin silloin lenkki on tällainen tylsä lenkki koska rattailla ei pääse metsään. Monen päivän asfalttilenkit alkavat näkymään myös käytöksessä aika nopeasti, Sisu alkaa silloin kotona ottamaan suuhun Sandran leluja tai jahtaamaan kissaa enemmän.
Mieheni harrasti Sisun kanssa pari vuotta pelastuskoiratoimintaa. Siinä koira opetetaan etsimään kadonnut henkilö ja ilmaisemaan ohjaajalle löydös. Harrastus oli kuitenkin pakko lopettaa, sillä Sandran synnyttyä se vei liikaa aikaa. Harrastukseen meni helposti viikossa automatkoineen 12 tuntia viikossa. Nyt minä olen harrastanut Sisun kanssa enemmän. Olemme kokeilleet agilitya ja rallytokoa ja nyt kokeilemme noseworksia. Sisun kanssa on kiva harrastaa, koska se on niin innokas tekemään ihmisen kanssa hommia 😊
Kotona Sisu yleensä lepää ja nukkuu mutta välillä se innostuu leikkimään Sandran kanssa pallolla. Lenkkiajan lähestyessä se käy rauhattomaksi, läähättää ja tuijottaa ja jos itse nousee ylös sohvalta niin se tulkitsee sen uloslähtöaikeeksi lähtee itse ovelle päin 😀
Yksi ärsyttävä piirre Sisussa on vetämisen lisäksi: se on edelleen neljän vuoden iässä erittäin kiinnostunut kissasta. Se haluaisi haistaa sitä ja ottaa sen kiinni. Sisu myös vinkuu ja tepsuttelee ympäriinsä kun kissa tulee esim. sohvalle. Sisu ei kissalle mitään tee vaikka saakin kiinni mutta kissa ei arvosta Sisua kyllä yhtään ja menee pakoon mikä tietysti lisää mielenkiintoa. Kissa on
vanhemmiten onneksi käynyt vain röyhkeämmäksi ja välittää Sisusta yhä vähemmän.
Vieraista Sisu riemastuu ikihyviksi ja silloin alkaa sellainen rumba että koirapelkoinen olisi varmaan hädissään 😅 Sisu juoksee ovelle ja haukkuu, menee jalkojen välistä monta kertaa ja tuo kaikki lelut nähtäville. Jonkin ajan kuluttua se onneksi sitten rauhoittuu.
Sisulla alkoi noin kolmen vuoden iässä aikamoiset iho- ja korvaongelmat. Korvissa ja tassuissa oli hiivaa ja se rapsutteli itseään paljon. Sillä on monia allergioita ja sille käy tällä hetkellä vain kalkkunanliha ruoaksi. Sisu syö barffia eli raakaa lihaa eikä lainkaan viljoja. Lisäksi Sisu saa vitamiineja ja lohiöljyä. Nyt Sisulla on saatu korvat kuntoon ruokavalion ja säännöllisen kortisolannoksen avulla. Rapsuttelu on myös vähentynyt ruokavalion ja lääkityksen avulla. Tassuja pestään pari kertaa viikossa, mutta ne voisivat olla vielä paremmassa kunnossa. Onneksi Sisu ei nuole tassuja mutta jotain lisäpuhdistuksia on vielä ehkä lisättävä.
Ajattelin kertoa Sisusta, koska se on iso osa perheen arkea ja vaatii aika paljon aikaa ja huomiota. Noin vuoden päästä meille tulee vielä todennäköisesti toinen koira, mutta se ei ole niinkään lemmikki vaan työkoira.
16.2.2019
Eilen lauantaina oli ihanan rauhallinen aamu kun Sandra oli mummilla yökylässä. Kävin hakemassa Sandran ja tultiin kotiin lounasaikaan. Mies jäi tyttöjen kanssa kotiin ja minä lähdin spinningiin. Spinningin jälkeen kerkesin itse syödä välipalaa ja sitten lähdimme tyttöjen kanssa Sandran nallepainiin Maunulaan. Nallepainissa tehdään joitain helppoja painiharjoituksia, kuten työntämistä, pehmolelun kaivamista toisen alta, yhdellä jalalla seisomista ja siitä horjuttamista jne. Enimmäkseen nallepaini on kuitenkin erilaisia hippojen, ”eläinkävelyjä”, temppuja jne. Sandra tykkää ”jumpasta” mutta kaksivuotiaan keskittymiskyky ei riitä aina ihan kuuntelemaan ohjeita ja osa ajasta menee päämäärättömään juoksenteluun 😅
Illalla olin tyttöjen kanssa yksiin kun mies meni yövuoroon. Mulla oli jotenkin pinna kireällä niin olin iloinen että sain molemmat lapset nukkumaan jo 19.30 aikaan. Sen jälkeen tein nopeasti suklaapiirakan valmiiksi sunnuntain brunssille varten ja menin itsekin aikaisin nukkumaan että jaksaa taas seuraavan päivän touhuta. 🌚
Ajattelin tähän alkuun kertoa vähän lisää tuosta meidän koirasta Sisusta. Se on tosiaan sekalinjainen saksanpaimenkoira. Miehellä on aina ollut perheessä koiria mutta mulle Sisu on ensimmäinen oma koira. Eilisessä tekstissä mainitsin että Sisun kanssa on välillä ärsyttävää käydä rattaiden kanssa ulkona. Se johtuu siitä, että Sisu rakastaa käydä lenkillä ja varsinkin lenkin alussa vetää kuin hullu. Sisu painaa 42 kiloa eli siinä on jonkin verran pitelemistä. 😄 Sisu on luonteeltaan kiltti mutta kaipaa aktiviteettia ja sille ei todellakaan riitä pari vartin lenkkiä päivässä. Käymme Sisun kanssa ulkona kolme kertaa päivässä joista keskimmäinen päivälenkki on pisin. Silloin useimmiten menemme metsään jolloin Sisu saa olla vapaana. Se tottelee hyvin ja tulee luokse vaikka joku tulisi vastaan. Sisulle on siis aina jonkinlainen pettymys jos se joutuu päivälenkillä kulkemaan vain remmissä ”asfalttilenkin”. Jos minä joudun lasten kanssa käyttämään Sisun, niin silloin lenkki on tällainen tylsä lenkki koska rattailla ei pääse metsään. Monen päivän asfalttilenkit alkavat näkymään myös käytöksessä aika nopeasti, Sisu alkaa silloin kotona ottamaan suuhun Sandran leluja tai jahtaamaan kissaa enemmän.
Mieheni harrasti Sisun kanssa pari vuotta pelastuskoiratoimintaa. Siinä koira opetetaan etsimään kadonnut henkilö ja ilmaisemaan ohjaajalle löydös. Harrastus oli kuitenkin pakko lopettaa, sillä Sandran synnyttyä se vei liikaa aikaa. Harrastukseen meni helposti viikossa automatkoineen 12 tuntia viikossa. Nyt minä olen harrastanut Sisun kanssa enemmän. Olemme kokeilleet agilitya ja rallytokoa ja nyt kokeilemme noseworksia. Sisun kanssa on kiva harrastaa, koska se on niin innokas tekemään ihmisen kanssa hommia 😊
Kotona Sisu yleensä lepää ja nukkuu mutta välillä se innostuu leikkimään Sandran kanssa pallolla. Lenkkiajan lähestyessä se käy rauhattomaksi, läähättää ja tuijottaa ja jos itse nousee ylös sohvalta niin se tulkitsee sen uloslähtöaikeeksi lähtee itse ovelle päin 😀
Yksi ärsyttävä piirre Sisussa on vetämisen lisäksi: se on edelleen neljän vuoden iässä erittäin kiinnostunut kissasta. Se haluaisi haistaa sitä ja ottaa sen kiinni. Sisu myös vinkuu ja tepsuttelee ympäriinsä kun kissa tulee esim. sohvalle. Sisu ei kissalle mitään tee vaikka saakin kiinni mutta kissa ei arvosta Sisua kyllä yhtään ja menee pakoon mikä tietysti lisää mielenkiintoa. Kissa on
vanhemmiten onneksi käynyt vain röyhkeämmäksi ja välittää Sisusta yhä vähemmän.
Vieraista Sisu riemastuu ikihyviksi ja silloin alkaa sellainen rumba että koirapelkoinen olisi varmaan hädissään 😅 Sisu juoksee ovelle ja haukkuu, menee jalkojen välistä monta kertaa ja tuo kaikki lelut nähtäville. Jonkin ajan kuluttua se onneksi sitten rauhoittuu.
Sisulla alkoi noin kolmen vuoden iässä aikamoiset iho- ja korvaongelmat. Korvissa ja tassuissa oli hiivaa ja se rapsutteli itseään paljon. Sillä on monia allergioita ja sille käy tällä hetkellä vain kalkkunanliha ruoaksi. Sisu syö barffia eli raakaa lihaa eikä lainkaan viljoja. Lisäksi Sisu saa vitamiineja ja lohiöljyä. Nyt Sisulla on saatu korvat kuntoon ruokavalion ja säännöllisen kortisolannoksen avulla. Rapsuttelu on myös vähentynyt ruokavalion ja lääkityksen avulla. Tassuja pestään pari kertaa viikossa, mutta ne voisivat olla vielä paremmassa kunnossa. Onneksi Sisu ei nuole tassuja mutta jotain lisäpuhdistuksia on vielä ehkä lisättävä.
Ajattelin kertoa Sisusta, koska se on iso osa perheen arkea ja vaatii aika paljon aikaa ja huomiota. Noin vuoden päästä meille tulee vielä todennäköisesti toinen koira, mutta se ei ole niinkään lemmikki vaan työkoira.
16.2.2019
Eilen lauantaina oli ihanan rauhallinen aamu kun Sandra oli mummilla yökylässä. Kävin hakemassa Sandran ja tultiin kotiin lounasaikaan. Mies jäi tyttöjen kanssa kotiin ja minä lähdin spinningiin. Spinningin jälkeen kerkesin itse syödä välipalaa ja sitten lähdimme tyttöjen kanssa Sandran nallepainiin Maunulaan. Nallepainissa tehdään joitain helppoja painiharjoituksia, kuten työntämistä, pehmolelun kaivamista toisen alta, yhdellä jalalla seisomista ja siitä horjuttamista jne. Enimmäkseen nallepaini on kuitenkin erilaisia hippojen, ”eläinkävelyjä”, temppuja jne. Sandra tykkää ”jumpasta” mutta kaksivuotiaan keskittymiskyky ei riitä aina ihan kuuntelemaan ohjeita ja osa ajasta menee päämäärättömään juoksenteluun 😅
Illalla olin tyttöjen kanssa yksiin kun mies meni yövuoroon. Mulla oli jotenkin pinna kireällä niin olin iloinen että sain molemmat lapset nukkumaan jo 19.30 aikaan. Sen jälkeen tein nopeasti suklaapiirakan valmiiksi sunnuntain brunssille varten ja menin itsekin aikaisin nukkumaan että jaksaa taas seuraavan päivän touhuta. 🌚
lauantai 16. helmikuuta 2019
Päivä 1 - peruspäivä?
Moi!
Mä olen Mette. Olen 32 -vuotias ja asun Vantaalla. Mun perheeseen kuuluu kaksi lasta, mies, koira ja kissa. Mietin blogin aloittamista jo vuosi sitten, mutta sitten aina tuli muita kiireitä. Nyt kun olen kotona vauvan kanssa, aikaa on vähän enemmän. 😊
Mun elämä pyörii tällä hetkellä aika lailla lasten ympärillä. Toinen lapsista on kaksivuotias ja toinen kaksi kuukautta. Tytöille sattui sama syntymäpäivä joulukuussa tasan kahden vuoden välein 😄
Lisäksi meidän saksanpaimenkoira Sisu vaatii paljon huomiota. En ole kuitenkaan vain äiti, vaan mulla on myös omia tavoitteita ja asioita mistä innostun ja mitä haluan tehdä. Olen esimerkiksi kiinnostunut ravinnosta ja sen vaikutuksesta terveyteen, sekä liikunnasta ja treenistä. Tykkään myös lukea paljon. Näistä asioista aion kirjoittaa jatkossa. Blogillani ei ole siis varsinaista teemaa, vaan tulen kirjoittamaan arkeani koskettavista asioista sitä mukaa kun niitä vastaan tulee. Eilinen oli tavallaan tyypillinen ja tavallaan epätyypillinen päivä...
15.2.2019
Heräilin muutaman kerran yöllä koska vauva ei ollut herännyt. Lopulta oli pakko mennä katsomaan onko vauva elossa ja siellähän Ada nukkui rauhassa. Ada on ollut tähän asti hyvin helppo ja rauhallinen lapsi, herää 0-1 kertaa yössä ja on muutenkin varsin tyytyväinen.
Vauva siis nukkui täyden yön ja herättiin hänen kanssaan viiden jälkeen. Kaksivuotias Sandra heräsi vähän vailla seitsemän. Siitä sitten alkoi päivän rumba 😀 Mies oli mennyt klo 06 töihin niin hoidin
lapset yksin, niinkuin aina kun miehellä on päivävuoro. Miehen vuorot ovat 12 -tuntisia, joten lapset eivät yleensä kerkeä nähdä pappaa ollenkaan näinä päivinä. Päivävuoroja ei kuitenkaan ole onneksi joka päivä 😊
Käytettiin tyttöjen kanssa Sisu- koira aamulenkillä poikkeuksellisesti jotta miehen ei tarvitsisi herätä klo 04 viemään sitä. Noiden tuplarattaiden kanssa energisen koiran ulkoiluttamisen on välillä aika haastavaa ja suoraan sanottuna raivostuttavaa. Mutta selvittiin siitä ja suoraan lenkin jälkeen samoilla pukemisilla lähdettiin kävellen muskariin parin kilsan päähän. Sandra tykkää muskarissa, se on sellainen perjantain tärkeä rutiini mikä on ollut meillä noin vuoden ajan. Muskarin yhteydessä on perjantaisin seurakunnan järjestämä ”perhepäivä”, jossa on lapsille askartelua ja parilla eurolla välipalaa. Jäädään aina sinnekin, niin saa lapsi vähän muuta tekemistä kuin kotona oloa ja äidit juoruilla keskenään. 😅 Muskarista lähtö taas on sitten useimmiten aika tuskallista koska Sandra ei halua lähteä eikä varsinkaan pukea.
Kotona sitten syötiin lounasta ja Sandra meni päiväunille. Ada oli nukkunut aamupäivällä vain pätkiä niin laitoin hänetkin rattaisiin nukkumaan ulos. Nukahtamisessa meni kyllä ennätyskauan, ei
meinannnut millään malttaa laittaa silmiä kiinni.
Päikkärien ja välipalan jälkeen lähdin viemään Sandraa mun äidille muutaman kilsan päähän yökylään. Sandra on ollut hyvin paljon mummilla hoidossa, äitini hoiti Sandraa noin neljänä päivänä viikossa vuoden ajan kun menin töihin jo Sandran ollessa 9 kuukauden ikäinen. Yökylässä Sandra taas ei ole ollut kuin kerran aikaisemmin, niin vähän jännitti miten menee.
Palasimme kotiin Adan kanssa ja lähdimme viemään Sisua lenkille. Kun tulimme kotiin, kerkesin vähän siivota kotona ja syödä kun anoppi tuli meille. Annoin ohjeet vauvan hoitoon ja vaihdoin vaatteet. Miehen tultua kotiin hän söi ja vaihtoi vaatteet ja sitten lähdimme ekaa kertaa vauvan
syntymän jälkeen kahdestaan illanviettoon! Mies oli saanut joululahjaksi liput Apulannan keikalle Hartwall- areenalle ja menimme junalla sinne. Oli hyvä keikka ja molemmilla lapsilla oli mennyt hoidossa hyvin. Vauvakin nukahti puoli tuntia sen jälkeen kun olimme lähteneet miehen kanssa kotoa.
Siinä mun ensimmäinen blogipostaus. 😊 Hyvää lauantaita ❤️
Mä olen Mette. Olen 32 -vuotias ja asun Vantaalla. Mun perheeseen kuuluu kaksi lasta, mies, koira ja kissa. Mietin blogin aloittamista jo vuosi sitten, mutta sitten aina tuli muita kiireitä. Nyt kun olen kotona vauvan kanssa, aikaa on vähän enemmän. 😊
Mun elämä pyörii tällä hetkellä aika lailla lasten ympärillä. Toinen lapsista on kaksivuotias ja toinen kaksi kuukautta. Tytöille sattui sama syntymäpäivä joulukuussa tasan kahden vuoden välein 😄
Lisäksi meidän saksanpaimenkoira Sisu vaatii paljon huomiota. En ole kuitenkaan vain äiti, vaan mulla on myös omia tavoitteita ja asioita mistä innostun ja mitä haluan tehdä. Olen esimerkiksi kiinnostunut ravinnosta ja sen vaikutuksesta terveyteen, sekä liikunnasta ja treenistä. Tykkään myös lukea paljon. Näistä asioista aion kirjoittaa jatkossa. Blogillani ei ole siis varsinaista teemaa, vaan tulen kirjoittamaan arkeani koskettavista asioista sitä mukaa kun niitä vastaan tulee. Eilinen oli tavallaan tyypillinen ja tavallaan epätyypillinen päivä...
15.2.2019
Heräilin muutaman kerran yöllä koska vauva ei ollut herännyt. Lopulta oli pakko mennä katsomaan onko vauva elossa ja siellähän Ada nukkui rauhassa. Ada on ollut tähän asti hyvin helppo ja rauhallinen lapsi, herää 0-1 kertaa yössä ja on muutenkin varsin tyytyväinen.
Vauva siis nukkui täyden yön ja herättiin hänen kanssaan viiden jälkeen. Kaksivuotias Sandra heräsi vähän vailla seitsemän. Siitä sitten alkoi päivän rumba 😀 Mies oli mennyt klo 06 töihin niin hoidin
lapset yksin, niinkuin aina kun miehellä on päivävuoro. Miehen vuorot ovat 12 -tuntisia, joten lapset eivät yleensä kerkeä nähdä pappaa ollenkaan näinä päivinä. Päivävuoroja ei kuitenkaan ole onneksi joka päivä 😊
Käytettiin tyttöjen kanssa Sisu- koira aamulenkillä poikkeuksellisesti jotta miehen ei tarvitsisi herätä klo 04 viemään sitä. Noiden tuplarattaiden kanssa energisen koiran ulkoiluttamisen on välillä aika haastavaa ja suoraan sanottuna raivostuttavaa. Mutta selvittiin siitä ja suoraan lenkin jälkeen samoilla pukemisilla lähdettiin kävellen muskariin parin kilsan päähän. Sandra tykkää muskarissa, se on sellainen perjantain tärkeä rutiini mikä on ollut meillä noin vuoden ajan. Muskarin yhteydessä on perjantaisin seurakunnan järjestämä ”perhepäivä”, jossa on lapsille askartelua ja parilla eurolla välipalaa. Jäädään aina sinnekin, niin saa lapsi vähän muuta tekemistä kuin kotona oloa ja äidit juoruilla keskenään. 😅 Muskarista lähtö taas on sitten useimmiten aika tuskallista koska Sandra ei halua lähteä eikä varsinkaan pukea.
Kotona sitten syötiin lounasta ja Sandra meni päiväunille. Ada oli nukkunut aamupäivällä vain pätkiä niin laitoin hänetkin rattaisiin nukkumaan ulos. Nukahtamisessa meni kyllä ennätyskauan, ei
meinannnut millään malttaa laittaa silmiä kiinni.
Päikkärien ja välipalan jälkeen lähdin viemään Sandraa mun äidille muutaman kilsan päähän yökylään. Sandra on ollut hyvin paljon mummilla hoidossa, äitini hoiti Sandraa noin neljänä päivänä viikossa vuoden ajan kun menin töihin jo Sandran ollessa 9 kuukauden ikäinen. Yökylässä Sandra taas ei ole ollut kuin kerran aikaisemmin, niin vähän jännitti miten menee.
Palasimme kotiin Adan kanssa ja lähdimme viemään Sisua lenkille. Kun tulimme kotiin, kerkesin vähän siivota kotona ja syödä kun anoppi tuli meille. Annoin ohjeet vauvan hoitoon ja vaihdoin vaatteet. Miehen tultua kotiin hän söi ja vaihtoi vaatteet ja sitten lähdimme ekaa kertaa vauvan
syntymän jälkeen kahdestaan illanviettoon! Mies oli saanut joululahjaksi liput Apulannan keikalle Hartwall- areenalle ja menimme junalla sinne. Oli hyvä keikka ja molemmilla lapsilla oli mennyt hoidossa hyvin. Vauvakin nukahti puoli tuntia sen jälkeen kun olimme lähteneet miehen kanssa kotoa.
Siinä mun ensimmäinen blogipostaus. 😊 Hyvää lauantaita ❤️
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)