Moi
Viime aikoina olen miettinyt paljon Sandran alkavaa uhmaikää ja sitä, missä asioissa hänelle pitäisi antaa periksi ja missä ei. Olen tullut päätelmään, että kaikessa missä voi, kannattaisi antaa lapsen päättää. Silloin pääsee helpommalla. Tietenkään tämä ei tarkoita, että Sandra saa syödä mitä haluaa ja lähteä ilman pipoa ulos. Lähes kaikessa muussa koitan antaa hänen valita itse muutamasta vaihtoehdosta. Aamulla kysyn yleensä mitä haluaa syödä. Vielä ainakaan Sandra ei ole tajunnut pyytää mitään älytöntä vaan yleensä hän pyytää ”leipäämii” eli leipää ja mandariinia. Itse syön aamulla puuroa, joten usein hän haluaa myös marjoja jogurtin kanssa. Nämä ovat mulle ihan OK valinnat ja näin hän saa vaikuttaa aamun kulkuun. Vaatteiden valinta on viime aikoina ollut hankalampaa koska Sandra haluaisi yhdistää kaikenlaisia kuvioita keskenään ja mun neuroottinen luonne ei meinaa kestää sitä. Tähän asti on mennyt läpi, kun Sandra saa valita muutamasta vaihtoehdosta, mutta koska illalla kotona hän saa pukea päälle mitä haluaa, niin aamuisin on yhä hankalampaa perustella miksi silloin ei niin saa tehdä. Maailmahan ei tietysti kaatuisi jos Sandra lähtisi joku päivä päiväkotiin pupukuvioisissa housuissa ja kukkapaidassa.
Yksi ilta olin tosi väsynyt ja meillä tuli Sandran kanssa illalla kiistaa iltasadusta 🤭. Olin lainannut kirjastosta Ronja ryövärintyttären ja olisin itse halunnut lukea sitä. Sandra halusi lukea jotain muuta. Aloin inttää asiasta ja Sandra alkoi itkemään. Siinä oli ehkä äitiyteni yksi typerimmistä illoista. En tiedä miksi minun piti saada tahto läpi siinä asiassa. Jotenkin väsymys vain ajoi siihen, mutta tuli kyllä tosi huono omatunto. Aivan naurettavaa multa. Jatkossa Sandra saa lukea mitä haluaa iltaisin, asiallahan ei ole millään tavalla tärkeä.
Hetket, jolloin huomaan oman pinnani kiristyvän äärimmilleen ovat kuitenkin lähdöt. Sandra haluaa pukea itse ja se sujuukin pienellä avulla ihan hyvin. Sitä ennen kehotuksia pukea tarvitaan kuitenkin noin kymmenen. Noin 70 metrin matka autolle voi myös kestää vartin, koska Sandra pysähtyy koko ajan, viivyttelee tahallaan, välillä ei suostu kävelemään ollenkaan jne. Jos Ada alkaa huutaa vielä samalla niin välillä joutuu kyllä puhaltemaan aika paljon. Veikkaan, että tällä hetkellä uhma on vielä aika maltillisella tasolla, joten lisämetkuja odotellessa...
Ti 26.2. ja ke 27.2.
Tiistaina Sandra nukkui aika pitkään eli seitsemään niin tuli vähän kiire. Aamutoimissa kestää kahden lapsen kanssa ihan tuhottoman kauan 🤪
Kun olin vienyt Sandran hoitoon ajoin vauvan kanssa lähellä asuvalle kaverille treenaamaan. Tehtiin heillä olohuoneessa noin 40 minuutin kahvakuulatreeni. Oli tosi hyvä fiilis koko päivän kun treeni oli tehty jo ennen puoltapäivää. Mies meni yövuoroon, joten ilta menikin lasten kanssa puuhastellessa.
Eilen taas herättiin tosi aikaisin, vauva klo 04.10😬 onneksi olen aamuihminen. Kerkesin aamulla valmistella vähän sunnuntain töitä ja sen jälkeen vein Sandran hoitoon ja lähdin moikkaamaan Adan kanssa työkavereita. Aamupäivä vierähti kuunnellen työhyvinvointitutkimuksen tuloksia ja sen jälkeen hainkin aika aikaisin Sandran päiväkodista. Hänellä on ollut jo kaksi viikkoa toinen silmä aivan punainen ja luomen alle on kasvanut patti. Kävimme lääkärissä noin puolitoista viikkoa sitten ja saimme silmätipat ja -voiteen. Ne eivät kuitenkaan auttaneet ollenkaan ( tosin kaksivuotiaalle tippojen laittaminen on myös aika tuskaista) ja silmä meni vain pahempaan suuntaan. Menimme dagiksesta suoraan lääkäriin ja hänelle määrättiin suun kautta otettava antibioottikuuri. Mietin miehen kanssa koko illan annammeko antibiootteja, koska luomirakkula ei parane sillä, mutta koska silmä oli tosi turvonnut aamulla niin päätin antaa kuurin. Jospa turvotus ja punaisuus edes helpottuisi lääkkeellä.
torstai 28. helmikuuta 2019
sunnuntai 17. helmikuuta 2019
Päivä 2 - Sisu
Moi
Ajattelin tähän alkuun kertoa vähän lisää tuosta meidän koirasta Sisusta. Se on tosiaan sekalinjainen saksanpaimenkoira. Miehellä on aina ollut perheessä koiria mutta mulle Sisu on ensimmäinen oma koira. Eilisessä tekstissä mainitsin että Sisun kanssa on välillä ärsyttävää käydä rattaiden kanssa ulkona. Se johtuu siitä, että Sisu rakastaa käydä lenkillä ja varsinkin lenkin alussa vetää kuin hullu. Sisu painaa 42 kiloa eli siinä on jonkin verran pitelemistä. 😄 Sisu on luonteeltaan kiltti mutta kaipaa aktiviteettia ja sille ei todellakaan riitä pari vartin lenkkiä päivässä. Käymme Sisun kanssa ulkona kolme kertaa päivässä joista keskimmäinen päivälenkki on pisin. Silloin useimmiten menemme metsään jolloin Sisu saa olla vapaana. Se tottelee hyvin ja tulee luokse vaikka joku tulisi vastaan. Sisulle on siis aina jonkinlainen pettymys jos se joutuu päivälenkillä kulkemaan vain remmissä ”asfalttilenkin”. Jos minä joudun lasten kanssa käyttämään Sisun, niin silloin lenkki on tällainen tylsä lenkki koska rattailla ei pääse metsään. Monen päivän asfalttilenkit alkavat näkymään myös käytöksessä aika nopeasti, Sisu alkaa silloin kotona ottamaan suuhun Sandran leluja tai jahtaamaan kissaa enemmän.
Mieheni harrasti Sisun kanssa pari vuotta pelastuskoiratoimintaa. Siinä koira opetetaan etsimään kadonnut henkilö ja ilmaisemaan ohjaajalle löydös. Harrastus oli kuitenkin pakko lopettaa, sillä Sandran synnyttyä se vei liikaa aikaa. Harrastukseen meni helposti viikossa automatkoineen 12 tuntia viikossa. Nyt minä olen harrastanut Sisun kanssa enemmän. Olemme kokeilleet agilitya ja rallytokoa ja nyt kokeilemme noseworksia. Sisun kanssa on kiva harrastaa, koska se on niin innokas tekemään ihmisen kanssa hommia 😊
Kotona Sisu yleensä lepää ja nukkuu mutta välillä se innostuu leikkimään Sandran kanssa pallolla. Lenkkiajan lähestyessä se käy rauhattomaksi, läähättää ja tuijottaa ja jos itse nousee ylös sohvalta niin se tulkitsee sen uloslähtöaikeeksi lähtee itse ovelle päin 😀
Yksi ärsyttävä piirre Sisussa on vetämisen lisäksi: se on edelleen neljän vuoden iässä erittäin kiinnostunut kissasta. Se haluaisi haistaa sitä ja ottaa sen kiinni. Sisu myös vinkuu ja tepsuttelee ympäriinsä kun kissa tulee esim. sohvalle. Sisu ei kissalle mitään tee vaikka saakin kiinni mutta kissa ei arvosta Sisua kyllä yhtään ja menee pakoon mikä tietysti lisää mielenkiintoa. Kissa on
vanhemmiten onneksi käynyt vain röyhkeämmäksi ja välittää Sisusta yhä vähemmän.
Vieraista Sisu riemastuu ikihyviksi ja silloin alkaa sellainen rumba että koirapelkoinen olisi varmaan hädissään 😅 Sisu juoksee ovelle ja haukkuu, menee jalkojen välistä monta kertaa ja tuo kaikki lelut nähtäville. Jonkin ajan kuluttua se onneksi sitten rauhoittuu.
Sisulla alkoi noin kolmen vuoden iässä aikamoiset iho- ja korvaongelmat. Korvissa ja tassuissa oli hiivaa ja se rapsutteli itseään paljon. Sillä on monia allergioita ja sille käy tällä hetkellä vain kalkkunanliha ruoaksi. Sisu syö barffia eli raakaa lihaa eikä lainkaan viljoja. Lisäksi Sisu saa vitamiineja ja lohiöljyä. Nyt Sisulla on saatu korvat kuntoon ruokavalion ja säännöllisen kortisolannoksen avulla. Rapsuttelu on myös vähentynyt ruokavalion ja lääkityksen avulla. Tassuja pestään pari kertaa viikossa, mutta ne voisivat olla vielä paremmassa kunnossa. Onneksi Sisu ei nuole tassuja mutta jotain lisäpuhdistuksia on vielä ehkä lisättävä.
Ajattelin kertoa Sisusta, koska se on iso osa perheen arkea ja vaatii aika paljon aikaa ja huomiota. Noin vuoden päästä meille tulee vielä todennäköisesti toinen koira, mutta se ei ole niinkään lemmikki vaan työkoira.
16.2.2019
Eilen lauantaina oli ihanan rauhallinen aamu kun Sandra oli mummilla yökylässä. Kävin hakemassa Sandran ja tultiin kotiin lounasaikaan. Mies jäi tyttöjen kanssa kotiin ja minä lähdin spinningiin. Spinningin jälkeen kerkesin itse syödä välipalaa ja sitten lähdimme tyttöjen kanssa Sandran nallepainiin Maunulaan. Nallepainissa tehdään joitain helppoja painiharjoituksia, kuten työntämistä, pehmolelun kaivamista toisen alta, yhdellä jalalla seisomista ja siitä horjuttamista jne. Enimmäkseen nallepaini on kuitenkin erilaisia hippojen, ”eläinkävelyjä”, temppuja jne. Sandra tykkää ”jumpasta” mutta kaksivuotiaan keskittymiskyky ei riitä aina ihan kuuntelemaan ohjeita ja osa ajasta menee päämäärättömään juoksenteluun 😅
Illalla olin tyttöjen kanssa yksiin kun mies meni yövuoroon. Mulla oli jotenkin pinna kireällä niin olin iloinen että sain molemmat lapset nukkumaan jo 19.30 aikaan. Sen jälkeen tein nopeasti suklaapiirakan valmiiksi sunnuntain brunssille varten ja menin itsekin aikaisin nukkumaan että jaksaa taas seuraavan päivän touhuta. 🌚
Ajattelin tähän alkuun kertoa vähän lisää tuosta meidän koirasta Sisusta. Se on tosiaan sekalinjainen saksanpaimenkoira. Miehellä on aina ollut perheessä koiria mutta mulle Sisu on ensimmäinen oma koira. Eilisessä tekstissä mainitsin että Sisun kanssa on välillä ärsyttävää käydä rattaiden kanssa ulkona. Se johtuu siitä, että Sisu rakastaa käydä lenkillä ja varsinkin lenkin alussa vetää kuin hullu. Sisu painaa 42 kiloa eli siinä on jonkin verran pitelemistä. 😄 Sisu on luonteeltaan kiltti mutta kaipaa aktiviteettia ja sille ei todellakaan riitä pari vartin lenkkiä päivässä. Käymme Sisun kanssa ulkona kolme kertaa päivässä joista keskimmäinen päivälenkki on pisin. Silloin useimmiten menemme metsään jolloin Sisu saa olla vapaana. Se tottelee hyvin ja tulee luokse vaikka joku tulisi vastaan. Sisulle on siis aina jonkinlainen pettymys jos se joutuu päivälenkillä kulkemaan vain remmissä ”asfalttilenkin”. Jos minä joudun lasten kanssa käyttämään Sisun, niin silloin lenkki on tällainen tylsä lenkki koska rattailla ei pääse metsään. Monen päivän asfalttilenkit alkavat näkymään myös käytöksessä aika nopeasti, Sisu alkaa silloin kotona ottamaan suuhun Sandran leluja tai jahtaamaan kissaa enemmän.
Mieheni harrasti Sisun kanssa pari vuotta pelastuskoiratoimintaa. Siinä koira opetetaan etsimään kadonnut henkilö ja ilmaisemaan ohjaajalle löydös. Harrastus oli kuitenkin pakko lopettaa, sillä Sandran synnyttyä se vei liikaa aikaa. Harrastukseen meni helposti viikossa automatkoineen 12 tuntia viikossa. Nyt minä olen harrastanut Sisun kanssa enemmän. Olemme kokeilleet agilitya ja rallytokoa ja nyt kokeilemme noseworksia. Sisun kanssa on kiva harrastaa, koska se on niin innokas tekemään ihmisen kanssa hommia 😊
Kotona Sisu yleensä lepää ja nukkuu mutta välillä se innostuu leikkimään Sandran kanssa pallolla. Lenkkiajan lähestyessä se käy rauhattomaksi, läähättää ja tuijottaa ja jos itse nousee ylös sohvalta niin se tulkitsee sen uloslähtöaikeeksi lähtee itse ovelle päin 😀
Yksi ärsyttävä piirre Sisussa on vetämisen lisäksi: se on edelleen neljän vuoden iässä erittäin kiinnostunut kissasta. Se haluaisi haistaa sitä ja ottaa sen kiinni. Sisu myös vinkuu ja tepsuttelee ympäriinsä kun kissa tulee esim. sohvalle. Sisu ei kissalle mitään tee vaikka saakin kiinni mutta kissa ei arvosta Sisua kyllä yhtään ja menee pakoon mikä tietysti lisää mielenkiintoa. Kissa on
vanhemmiten onneksi käynyt vain röyhkeämmäksi ja välittää Sisusta yhä vähemmän.
Vieraista Sisu riemastuu ikihyviksi ja silloin alkaa sellainen rumba että koirapelkoinen olisi varmaan hädissään 😅 Sisu juoksee ovelle ja haukkuu, menee jalkojen välistä monta kertaa ja tuo kaikki lelut nähtäville. Jonkin ajan kuluttua se onneksi sitten rauhoittuu.
Sisulla alkoi noin kolmen vuoden iässä aikamoiset iho- ja korvaongelmat. Korvissa ja tassuissa oli hiivaa ja se rapsutteli itseään paljon. Sillä on monia allergioita ja sille käy tällä hetkellä vain kalkkunanliha ruoaksi. Sisu syö barffia eli raakaa lihaa eikä lainkaan viljoja. Lisäksi Sisu saa vitamiineja ja lohiöljyä. Nyt Sisulla on saatu korvat kuntoon ruokavalion ja säännöllisen kortisolannoksen avulla. Rapsuttelu on myös vähentynyt ruokavalion ja lääkityksen avulla. Tassuja pestään pari kertaa viikossa, mutta ne voisivat olla vielä paremmassa kunnossa. Onneksi Sisu ei nuole tassuja mutta jotain lisäpuhdistuksia on vielä ehkä lisättävä.
Ajattelin kertoa Sisusta, koska se on iso osa perheen arkea ja vaatii aika paljon aikaa ja huomiota. Noin vuoden päästä meille tulee vielä todennäköisesti toinen koira, mutta se ei ole niinkään lemmikki vaan työkoira.
16.2.2019
Eilen lauantaina oli ihanan rauhallinen aamu kun Sandra oli mummilla yökylässä. Kävin hakemassa Sandran ja tultiin kotiin lounasaikaan. Mies jäi tyttöjen kanssa kotiin ja minä lähdin spinningiin. Spinningin jälkeen kerkesin itse syödä välipalaa ja sitten lähdimme tyttöjen kanssa Sandran nallepainiin Maunulaan. Nallepainissa tehdään joitain helppoja painiharjoituksia, kuten työntämistä, pehmolelun kaivamista toisen alta, yhdellä jalalla seisomista ja siitä horjuttamista jne. Enimmäkseen nallepaini on kuitenkin erilaisia hippojen, ”eläinkävelyjä”, temppuja jne. Sandra tykkää ”jumpasta” mutta kaksivuotiaan keskittymiskyky ei riitä aina ihan kuuntelemaan ohjeita ja osa ajasta menee päämäärättömään juoksenteluun 😅
Illalla olin tyttöjen kanssa yksiin kun mies meni yövuoroon. Mulla oli jotenkin pinna kireällä niin olin iloinen että sain molemmat lapset nukkumaan jo 19.30 aikaan. Sen jälkeen tein nopeasti suklaapiirakan valmiiksi sunnuntain brunssille varten ja menin itsekin aikaisin nukkumaan että jaksaa taas seuraavan päivän touhuta. 🌚
lauantai 16. helmikuuta 2019
Päivä 1 - peruspäivä?
Moi!
Mä olen Mette. Olen 32 -vuotias ja asun Vantaalla. Mun perheeseen kuuluu kaksi lasta, mies, koira ja kissa. Mietin blogin aloittamista jo vuosi sitten, mutta sitten aina tuli muita kiireitä. Nyt kun olen kotona vauvan kanssa, aikaa on vähän enemmän. 😊
Mun elämä pyörii tällä hetkellä aika lailla lasten ympärillä. Toinen lapsista on kaksivuotias ja toinen kaksi kuukautta. Tytöille sattui sama syntymäpäivä joulukuussa tasan kahden vuoden välein 😄
Lisäksi meidän saksanpaimenkoira Sisu vaatii paljon huomiota. En ole kuitenkaan vain äiti, vaan mulla on myös omia tavoitteita ja asioita mistä innostun ja mitä haluan tehdä. Olen esimerkiksi kiinnostunut ravinnosta ja sen vaikutuksesta terveyteen, sekä liikunnasta ja treenistä. Tykkään myös lukea paljon. Näistä asioista aion kirjoittaa jatkossa. Blogillani ei ole siis varsinaista teemaa, vaan tulen kirjoittamaan arkeani koskettavista asioista sitä mukaa kun niitä vastaan tulee. Eilinen oli tavallaan tyypillinen ja tavallaan epätyypillinen päivä...
15.2.2019
Heräilin muutaman kerran yöllä koska vauva ei ollut herännyt. Lopulta oli pakko mennä katsomaan onko vauva elossa ja siellähän Ada nukkui rauhassa. Ada on ollut tähän asti hyvin helppo ja rauhallinen lapsi, herää 0-1 kertaa yössä ja on muutenkin varsin tyytyväinen.
Vauva siis nukkui täyden yön ja herättiin hänen kanssaan viiden jälkeen. Kaksivuotias Sandra heräsi vähän vailla seitsemän. Siitä sitten alkoi päivän rumba 😀 Mies oli mennyt klo 06 töihin niin hoidin
lapset yksin, niinkuin aina kun miehellä on päivävuoro. Miehen vuorot ovat 12 -tuntisia, joten lapset eivät yleensä kerkeä nähdä pappaa ollenkaan näinä päivinä. Päivävuoroja ei kuitenkaan ole onneksi joka päivä 😊
Käytettiin tyttöjen kanssa Sisu- koira aamulenkillä poikkeuksellisesti jotta miehen ei tarvitsisi herätä klo 04 viemään sitä. Noiden tuplarattaiden kanssa energisen koiran ulkoiluttamisen on välillä aika haastavaa ja suoraan sanottuna raivostuttavaa. Mutta selvittiin siitä ja suoraan lenkin jälkeen samoilla pukemisilla lähdettiin kävellen muskariin parin kilsan päähän. Sandra tykkää muskarissa, se on sellainen perjantain tärkeä rutiini mikä on ollut meillä noin vuoden ajan. Muskarin yhteydessä on perjantaisin seurakunnan järjestämä ”perhepäivä”, jossa on lapsille askartelua ja parilla eurolla välipalaa. Jäädään aina sinnekin, niin saa lapsi vähän muuta tekemistä kuin kotona oloa ja äidit juoruilla keskenään. 😅 Muskarista lähtö taas on sitten useimmiten aika tuskallista koska Sandra ei halua lähteä eikä varsinkaan pukea.
Kotona sitten syötiin lounasta ja Sandra meni päiväunille. Ada oli nukkunut aamupäivällä vain pätkiä niin laitoin hänetkin rattaisiin nukkumaan ulos. Nukahtamisessa meni kyllä ennätyskauan, ei
meinannnut millään malttaa laittaa silmiä kiinni.
Päikkärien ja välipalan jälkeen lähdin viemään Sandraa mun äidille muutaman kilsan päähän yökylään. Sandra on ollut hyvin paljon mummilla hoidossa, äitini hoiti Sandraa noin neljänä päivänä viikossa vuoden ajan kun menin töihin jo Sandran ollessa 9 kuukauden ikäinen. Yökylässä Sandra taas ei ole ollut kuin kerran aikaisemmin, niin vähän jännitti miten menee.
Palasimme kotiin Adan kanssa ja lähdimme viemään Sisua lenkille. Kun tulimme kotiin, kerkesin vähän siivota kotona ja syödä kun anoppi tuli meille. Annoin ohjeet vauvan hoitoon ja vaihdoin vaatteet. Miehen tultua kotiin hän söi ja vaihtoi vaatteet ja sitten lähdimme ekaa kertaa vauvan
syntymän jälkeen kahdestaan illanviettoon! Mies oli saanut joululahjaksi liput Apulannan keikalle Hartwall- areenalle ja menimme junalla sinne. Oli hyvä keikka ja molemmilla lapsilla oli mennyt hoidossa hyvin. Vauvakin nukahti puoli tuntia sen jälkeen kun olimme lähteneet miehen kanssa kotoa.
Siinä mun ensimmäinen blogipostaus. 😊 Hyvää lauantaita ❤️
Mä olen Mette. Olen 32 -vuotias ja asun Vantaalla. Mun perheeseen kuuluu kaksi lasta, mies, koira ja kissa. Mietin blogin aloittamista jo vuosi sitten, mutta sitten aina tuli muita kiireitä. Nyt kun olen kotona vauvan kanssa, aikaa on vähän enemmän. 😊
Mun elämä pyörii tällä hetkellä aika lailla lasten ympärillä. Toinen lapsista on kaksivuotias ja toinen kaksi kuukautta. Tytöille sattui sama syntymäpäivä joulukuussa tasan kahden vuoden välein 😄
Lisäksi meidän saksanpaimenkoira Sisu vaatii paljon huomiota. En ole kuitenkaan vain äiti, vaan mulla on myös omia tavoitteita ja asioita mistä innostun ja mitä haluan tehdä. Olen esimerkiksi kiinnostunut ravinnosta ja sen vaikutuksesta terveyteen, sekä liikunnasta ja treenistä. Tykkään myös lukea paljon. Näistä asioista aion kirjoittaa jatkossa. Blogillani ei ole siis varsinaista teemaa, vaan tulen kirjoittamaan arkeani koskettavista asioista sitä mukaa kun niitä vastaan tulee. Eilinen oli tavallaan tyypillinen ja tavallaan epätyypillinen päivä...
15.2.2019
Heräilin muutaman kerran yöllä koska vauva ei ollut herännyt. Lopulta oli pakko mennä katsomaan onko vauva elossa ja siellähän Ada nukkui rauhassa. Ada on ollut tähän asti hyvin helppo ja rauhallinen lapsi, herää 0-1 kertaa yössä ja on muutenkin varsin tyytyväinen.
Vauva siis nukkui täyden yön ja herättiin hänen kanssaan viiden jälkeen. Kaksivuotias Sandra heräsi vähän vailla seitsemän. Siitä sitten alkoi päivän rumba 😀 Mies oli mennyt klo 06 töihin niin hoidin
lapset yksin, niinkuin aina kun miehellä on päivävuoro. Miehen vuorot ovat 12 -tuntisia, joten lapset eivät yleensä kerkeä nähdä pappaa ollenkaan näinä päivinä. Päivävuoroja ei kuitenkaan ole onneksi joka päivä 😊
Käytettiin tyttöjen kanssa Sisu- koira aamulenkillä poikkeuksellisesti jotta miehen ei tarvitsisi herätä klo 04 viemään sitä. Noiden tuplarattaiden kanssa energisen koiran ulkoiluttamisen on välillä aika haastavaa ja suoraan sanottuna raivostuttavaa. Mutta selvittiin siitä ja suoraan lenkin jälkeen samoilla pukemisilla lähdettiin kävellen muskariin parin kilsan päähän. Sandra tykkää muskarissa, se on sellainen perjantain tärkeä rutiini mikä on ollut meillä noin vuoden ajan. Muskarin yhteydessä on perjantaisin seurakunnan järjestämä ”perhepäivä”, jossa on lapsille askartelua ja parilla eurolla välipalaa. Jäädään aina sinnekin, niin saa lapsi vähän muuta tekemistä kuin kotona oloa ja äidit juoruilla keskenään. 😅 Muskarista lähtö taas on sitten useimmiten aika tuskallista koska Sandra ei halua lähteä eikä varsinkaan pukea.
Kotona sitten syötiin lounasta ja Sandra meni päiväunille. Ada oli nukkunut aamupäivällä vain pätkiä niin laitoin hänetkin rattaisiin nukkumaan ulos. Nukahtamisessa meni kyllä ennätyskauan, ei
meinannnut millään malttaa laittaa silmiä kiinni.
Päikkärien ja välipalan jälkeen lähdin viemään Sandraa mun äidille muutaman kilsan päähän yökylään. Sandra on ollut hyvin paljon mummilla hoidossa, äitini hoiti Sandraa noin neljänä päivänä viikossa vuoden ajan kun menin töihin jo Sandran ollessa 9 kuukauden ikäinen. Yökylässä Sandra taas ei ole ollut kuin kerran aikaisemmin, niin vähän jännitti miten menee.
Palasimme kotiin Adan kanssa ja lähdimme viemään Sisua lenkille. Kun tulimme kotiin, kerkesin vähän siivota kotona ja syödä kun anoppi tuli meille. Annoin ohjeet vauvan hoitoon ja vaihdoin vaatteet. Miehen tultua kotiin hän söi ja vaihtoi vaatteet ja sitten lähdimme ekaa kertaa vauvan
syntymän jälkeen kahdestaan illanviettoon! Mies oli saanut joululahjaksi liput Apulannan keikalle Hartwall- areenalle ja menimme junalla sinne. Oli hyvä keikka ja molemmilla lapsilla oli mennyt hoidossa hyvin. Vauvakin nukahti puoli tuntia sen jälkeen kun olimme lähteneet miehen kanssa kotoa.
Siinä mun ensimmäinen blogipostaus. 😊 Hyvää lauantaita ❤️
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)