Päivät 23, 24, 25 ja 26 - kun mutsilla menee huuruun

Huh, tulipa vähän pidempi väli kirjoittamisessa 😐 syy päiväkirjassa 👇🏼

Usealla kaverillani on lapsia. Äitinä sitä aina jotenkin vertaa itseään väkisin muihin ja yksi asia minkä olen huomannut, on se että ainakin tuntuu siltä, että mulla menee helpommin hermot lapsiin kuin muilla äideillä. Muut jaksavat loputtomasti selittää lapsilleen miksi ei saa tehdä jotain ja odottaa vaikka puoli tuntia kävelyä autolle. Sandralla alkaa tuo uhmaikä tulemaan ja mulla kyllä koettelee hermoja aika kovasti. 😼
Esimerkiksi tänään Sandra on ollut aivan hirvittävän pahalla päällä. Hän on tehnyt kaikkea kiellettyä ihan tahallaan ja sai myös kaamean raivokohtauksen kun en suostunut kantamaan häntä huoneesta toiseen. Kun olen yksin kotona, Sandra käyttää usein tilaisuudet hyväkseen kun imetän, ja ottaa jotain kiellettyä käteen, tunkee vauvan tutin omaan suuhun, kaivaa kiellettyjä kaappeja jne. Puhumattakaan jo aikaisemmin kertomistani aamuista, jolloin pukemisessa ja kävelyssä autolle tosiaan kestää. Puistoon kyllä myös jaksetaan aina kävellä, mutta voimat loppuvat jännästi aina kun pitäisi lähteä kotiin. Myönnän, että aika usein joudun kantamaan Sandran ei ehkä niin hellästi kotiin. Aika usein myös kielletyt asiat lähtevät Sandran kädestä napakasti ottamalla vaikka varmaan paras olisi neuvotella ja selittää asia. Väkisin pukeminen ei myöskään ole mitenkään kivaa, mutta välillä pakollista, kun viideskään kehotus pukea itse ei tehoa. Ja faktahan on, että mitä enemmän lapsi huomaa, että hermot menee, sitä hauskempaa on tehdä kiellettyjä asioita. Koirat ja lapset ovat siitä samanlaisia, että mitä enemmän niille raivoaa, sitä enemmän kunnioitus rapistuu. Tässä asiassa voi varmaan kehittyä, mutta itsellä on vielä aika paljon matkaa jäljellä. 😅


La 9.3., su 10.3., ma 11.3. ja ti 12.3.

Lauantaina vein Adan äidilleni nukkumaan ja lähdin Sandran kanssa Hakaniemeen Sacandic- hotelliin aamiaiselle. Sinne tulivat myös pari kaveriani liikuntapiireistä, oli kiva vaihtaa kuulumisia 😊 Sandrahan ei ole nukkunut nyt päiväunia ollenkaan viikkoon, mutta olen joka päivä yrittänyt. Ei maistunut nyt lauantainakaan unet ja niinpä lähdimme sitten väsyneenä Nallepainiin. Autossahan uni tulee sitten nopeasti 😴🙄
Sunnuntaina kävimme lasten kanssa puistossa ja illalla minulla oli ohjaustunnit. Ärsytti aivan valtavasti, kun tein muutaman koreografia- mokan 🙈 yksi niistä oli vielä iso jonka asiakkaatkin varmasti huomasivat.
Illalla menimme miehen kanssa aika myöhään sänkyyn, mikä oli sitten virhe, sillä sain nukuttua koko yönä ehkä kolme tuntia. Sandra alkoi oksentaa yhdentoista aikaan ja lakananvaihtokertoja tuli sitten ihan tarpeeksi monta. Sitten tietysti vauvan syötöt siihen päälle, niin aamulla oli kyllä aika rapsakka olo.
Maanantaina sitten ei juuri tapahtunut muuta kuin Sandran hoitoa, hänelle nousi kova kuume illalla niin häntä piti juottaa aika paljon oksennustaudin päälle. Kävin Adan kanssa kirjastossa illalla ja lainasin Sandrallekin kasan kirjoja.
Eilen tiistaina mies oli päivän töissä. Kävimme aamulla äidilläni tartutuksen uhallakin. Käytin Sisun lasten kanssa ulkona kolmen aikaan ja silloin arvasin, että tauti on tainnut tarttua muhunkin. Päästiin kotiin ja kerkesin valmistautua hetken ja sitten alkoikin sellainen show että ei tarvitse uudelleen kokea enää. Noin neljän tunnin ajan oksensin koko ajan ja samalla piti saada lapset nukkumaan. Oli aivan kamalaa. Mies tuli kotiin, käytti koiran ja aloitti itse oksentamaan yhden aikaan yöllä. Viime yönä en siis myöskään ole nukkunut kuin pari tuntia 😴

Päivät 21 ja 22 - jos asia on omissa käsissä niin mikä olisi täydellinen lapsiluku?

Moi taas :)

Viime aikoina olen miettinyt paljon lapsilukua. Meillä lapset on hyvin suurella todennäköisyydellä nyt tehty. Itselläni suurin syy on taloudellinen. En tykkää siitä, että rahaa on niin paljon vähemmän käytössä kotona ollessa. Toisaalta enää ei töitä edes voi tehdä niin paljon kuin ennen. Kolme vuotta sitten ohjasin päätyön päälle joka ilta jumppaa missä ei ollut kyllä järkeä jaksamisen kannalta, mutta rahaa oli ainakin käytettävissä hyvin. Nyt en voi enkä halua olla enää monena iltana kotoa pois. Lasten ulkovaatteet, harrastukset ja päiväkoti kuitenkin maksavat tuhansia euroja vuodessa. Kolme lasta tarkottaisi myös uuden auton hankkimista, minne mahtuisi kolme turvaistuinta. Jos lapsille haluaa omat huoneet, mikä teini-iässä viimeistään on mielestäni välttämättömyys, meidän pitäisi taas muuttaa isompaan asuntoon ja ottaa lisää lainaa.
Monelta kolmilapsisen perheen äidiltä olen myös kuullut, että kolme lasta on myös epäkäytännöllistä esim. matkojen takia. Kaikki matkat on suunniteltu kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Kolmannesta saa maksaa aina extraa.
Jos rahasta ei olisi kiinni, niin totuuden nimissä haluaisin vielä kolmannen lapsen. Sandran kohdalla en koskaan ollut enkä ole haikea kun hän kasvaa, mutta nyt Adan kanssa toivoisin, että hän ei kasvaisi ollenkaan vaan jäisi pieneksi vauvaksi. Ihan kamalaa, kun jo nyt joutuu heittämään kirppiskamoihin pieneksi menneitä vaatteita 😢 Ada on maailman helpoin vauva, tämä vaikuttaa asiaan suuresti. Sandra oli paljon vaativampi vauvana ja on sitä edelleen.
Mies on vielä varmempi kuin minä siitä, että lapsia ei tule enempää. Hän ei jaksa enää hoitaa pieniä lapsia näiden kahden jälkeen vaan tehdä jotain muuta vapaa-ajalla. Kaipa miestäkin on kuunneltava tässä, joten pikku hiljaa täytyy kai hyväksyä se, että lapsiluku on täynnä. Täytyy tietenkin olla kiitollinen siitä, että on saanut nämä kaksi tervettä lasta ja nauttia nyt heidän ollessa pieniä. 😊


Torstai 7.3. ja perjantai 8.3.
Torstai oli taas kauppapäivä. Ostin ekaa kertaa savusimpukoita, joista koitan huomenna tehdä pastan. Lapset olivat illalla mummilla hoidossa pari tuntia. Kotiin päätyäni tein vielä lempiruokaani Butter Chickeniä ja pesin Sisun.

Eilen oli muskari aamulla. Sandra oli taas ihan innoissaan siellä. 🤩 Sandra on nyt useana päivänä jättänyt päiväunet väliin.  Hän nukkuu noin 11-12 tuntia yössä, ja herää seitsemän aikoihin. Luulen, että klo 12 päiväunet tulevat vähän liian aikaisin. Olen nyt kotona kuitenkin pitänyt samaa päiväuniaikaa kuin päiväkodissa. Pitää miettiä mitä jatkossa tehdään, eilen ainakin Sandra oli ihan mahdoton illalla kun ei ollut nukkunut. Tilannetta sai vähän helpotettua kun annoin Sandran auttaa leipomomisessa. Se on niin kivaa Sandran mielestä, että paha mieli unohtuu hetkeksi. 😊

Päivät 19 ja 20 - miten aamutoimissa voi kestää kaksi tuntia!?!

Takana ovat ne päivät kun kotoa pääsi lähtemään puolessa tunnissa. Nykyään kotoa lähtö yhtään mihinkään kestää pari tuntia. Kas näin. Sandra herää ja menen hänen huoneeseensa. Sandra haluaa pukea sängyssä. Käymme pienen taistelun siitä, mitkä vaatteet voi laittaa päälle. Yöpuvun ja vaipan poisottoon (ITE!) menee jo viisi minuuttia ja pukemiseen (ITE!) toiset viisi. Laitan oman puuroni liedelle tulemaan ja laitan Sandralle aamupalan. Ennen aamupalaa Sandra haluaa yleensä leikkiä jotain, tehdä palapeliä tai leikkiä muovailuvahalla. Leikin jäljet pitää siivota pois ennen aamupalaa - taas menee aikaa. Kun olemme syöneet herää yleensä vauva. Ada pitää syöttää, vaihtaa vaippa ja pukea: helposti 20 minuuttia. Tällä välin Sandra on aloittanut jo uuden leikin. Sen jäljet siivottuaan menemme pesemään hampaat. Vessassa tulee aina mieleen, että olisipa kiva istua vähän vessanpöntöllä. Sandra ei tee vielä pottaan tai vessanpönttöön mitään mutta tykkää istua niillä. En voi kieltääkään häntä menemästä pöntölle koska ehkä joku päivä hän oikeasti haluaakin mennä siihen jopa oikealle tarpeelle. Hampaiden pesun jälkeen pitää kasaa tavarat, yleensä molemmille tytöille eri kasseihin. Vaipat, vaihtovaatteet, tutit, lelut, välipalat... Tämän jälkeen alkaa pukeminen. Sandraa saa kehottaa pukemaan noin kuusi kertaa ennen kuin mitään alkaa tapahtumaan. Jos alan pukemaan häntä itse, tulee raivo. Toki joskus pukeminen käy niin hitaasti, että hänet on pakko pukea ja sitten huutaa taapero ja melkein äitikin.  Vauvan pukeminen on pikkujuttu Sandraan verrattuna mutta Adalla menee aika usein moti istua kopassa ja odottaa, joten kenkiä laittaessa huutaa yleensä vähintään yksi lapsi. Kun olemme ulkona, pitää Sandra saada vielä autolle. Useimmiten se menee ihan hyvin, mutta toisinaan käveleminen ei maistu ollenkaan ja sitten kannan vauvan kopassaan, Sandran ja kaksi kassia autolle. Yleensä mukana on vielä rattaat, mitkä pitää saada kasaan takakonttiin. Tässä vaiheessa päivässä käytettävissä olevasta energiasta on käytetty jo vähintään kolmasosa 😜

Tiistaina oli treenipäivä kaverin kotona. Vein Sandran päiväkotiin ja ajoin suoraan kaverilleni kahvakuulien kanssa treenaamaan. Ada nukkui sopivasti koko ajan ulkona. Miehellä oli vapaapäivä joten hänen käytyä salilla kerkesimme jopa viettää vähän aikaa kahdenkeskistä aikaa ennen Sandran hakua Adan nukkuessa. Ilta meni sitten perussäädössä. 😅 Sandra ja Sisu leikkivät eli Sandra otti Sisun lelun ja juoksi se kädessä ympäriinsä Sisun jahdatessa, Ada huitoi leikkimatolla yläpuolella olevia leluja ja minä koitin saada ruokaa laitettua seuraavaksi päiväksi. Otin iltahulinoista videon, jonka lähetin työkavereille. Heiltä tuli vastineet; toinen istui yksin kotona telkun ääressä jätskipurkin kanssa ja toinen oli vielä töissä.


Eilen keskiviikkona nukuttiin taas yli seitsemään. Vein Sandran hoitoon ja vietin oikeastaan koko päivän omaa budjettia tehden. Tarkoitus olisi olla kotona syyskuuhun 2020 ja tässä joutuu todella miettimään miten rahat saa riittämään. Kyllä me selviämme ihan hyvin, mutta mitään ylimääräistä ei voi ostaa kyllä nyt pariin vuoteen. En mieti vielä sitä, että kun palaan töihin, palaa bensaan ja lounaisiin paljon enemmän rahaa, puhumattakaan molempien päiväkotimaksuista. Täytin myös tyttöjen vauvakirjoja. Yritän muistaa tehdä sitä parin kuukauden välein, sillä muuten uusien asioiden oppimista ei todellakaan muista.
Sisun lenkin jälkeen haimme Adan kanssa Sandran hoidosta ja kävimme vielä ennen kotiintuloa ostamassa Kennelrehuautolta Sisulle ruokaa. Mies tuli kotiin vähän ennen seitsemää ja kerkesi laittaa Sandran nukkumaan. Käytin Sisun ulkona ja menin nukkumaan vähän yhdeksän jälkeen. Minulla oli  koko ok päivän ollut kurkku aika kipeä, maha sekaisin ja huono olo niin olo pakko päästä lepäämään.