Treeniä mielelle ja kropalle

 Moi!

Täällä arki rullaa samaa tahtia. Eilen juuri mietin jo kulunutta vuotta ja miten se on mennyt tähän asti.  Asiat, mihin olen tyytyväinen ovat
- Olen saanut nyt vedettyä päivisin tai iltaisin vähän henkeä, kirjaimellisesti. Eli olen alkanut meditoimaan. En tykkää tuosta sanasta, se antaa kuvan, että  pitää pystyä istumaan lotusasennossa kaksi tuntia paikallaan ja lopulta lähteä levitoimaan. Jotain sanaa pitää kuitenkin käyttää ja olkoon se sitten meditointi. Itselle se tarkoittaa vain sitä, että istun 10 minuuttia sohvalla ja kuuntelen omaa hengitystä yrittäen painaa muut ajatukset taka-alalle. Useimmiten se on vielä hankalaa, mutta muutama onnistunut kerta on tullut myös. Suosittelen muuten hankkimaan jeesiä meditointiin jos sitä haluaa kokeilla. Itse käytän Headspace-appia. Miksi sitten meditoin? Mitä haen sillä? Mähän olen hoitovapaalla, mitä stressiä mulla vois olla? Mä olen suorittajaluonne henkeen ja vereen. Mulla on vihko, mihin mä kirjaan melkein koko päivän kulun ylös (voin kertoa siitä lisää vaikka ensi kerralla). Mä ahdistun, jos en tiedä mihin aika menee, vaikka se sitten menisi telkun katsomiseen tai lehden lukuun. Haluan saada paljon aikaan ja mulla onkin päivät yleensä aika täynnä ohjelmaa. Ohjelmalla tarkoitan lasten harrastuksia, Sisun ulkoilutusta, ruoanlaittoa jne., mihin aikaa menee yllättävän paljon (asioita muuten, mitkä pitää saada mahdutettua arkeen myös silloin, kun palaan päätyöhön 😱) ja mistä aiheutuu kiireen tuntua. Se, jos mikä stressaa aivan hemmetisti. Ja siksi meditoin. Kiireisimpinä päivinä meditointi on kaikista vaikeinta, sen huomaa heti. Sitten jos Sandra on päiväkodissa ja Ada nukkuu, eikä tehtävälistalla odota kymmentä asiaa, mitkä pitäisi unien aikana tehdä, meditointi on helpompaa.
Sandra ei muuten edelleenkään nuku päikkäreitä kotona. Se kiristää hermoja todella paljon, koska Sandra todellakin tarvitsisi ne edelleen. Sen huomaa klo 16 jälkeen, kun väsy alkaa painaa ja Sandra ei jaksa tehdä yhtään mitään. Illat menevät kiukutellessa lähinnä kotipäivinä (päiväkodissa nukkuu kyllä) ja jouduinkin perumaan meidän ilmoittautumisen lauantai-iltapäivän  Nallepainiin, koska ei jumpasta tule mitään väsyneenä. Nyt pitää ehkä kokeilla uutta taktiikkaa Sandran kanssa. Joko teen niin, että sängyssä on oltava puoli tuntia vaikka klo 13.30-14, tai sitten lähdetään kävelylle sitten kun Ada herää ja Sandra saa nukahtaa rattaisiin, missä saa pötkötellä sitten vaikka tunnin. Laitetaan mietintään.

- Yleensä liikunnan määrä. Olen seurannut arkiaktiivisuutta alkuvuoden,  ja saan askeleita päivässä sen n. 10 000 päivässä. Tämän päälle tulevat vielä treenit. Otan aktiivisuusrannekkeen pois aina ohjatessa tai salilla / rappustreenissä, niin saan tietää todellisen ARKIaktiivisuuden. Mulla on ollut nyt rutiinina treenata maanantaisin kehonhuoltoa kotona, keskiviikkoisin Möskärin mäessä rappusissa, torstaisin salilla sekä lauantaisin ja sunnuntaisin jumpassa. Lisäksi teen muutaman kerran viikossa lyhyen pilatesharjoituksen kotona ja lauantaisin käyn kaverin ja kolmen lapsen kanssa myös rappusissa vähän ravaamassa. Tämä määrä on toiminut hyvin mulle, ei tunnu olevan liikaa, mutta enempää en myöskään halua ottaa.

- Kirjojen lukeminen. Olen pitkään jo tuskastellut, kun tuntuu, että en kerkeä lukemaan kirjoja. Lehtiä kyllä, mutta en kirjoja, ja lukemattomien tietokirjojen pino on jo huomattava yöpöydällä. No, kuka sen ajan järjestää, jos en minä itse? Vaihdoin Hesarin vain digiversioon, peruutan yhden aikakausilehden tilauksen ja tein päätöksen, että menen vähän aikaisemmin sänkyyn iltaisin ja luen siellä vain kirjoja. On ollut ihan loistava päätös 😊

Ihanaa uutta vuotta!

Olen ihminen, jolle uusi vuosi ja syyskuun ensimmäinen päivä ovat erityisiä. Silloin saa aina tavallaan aloittaa jotain alusta 😅 Nuorempana tein älyttömiä lupauksia. Sain syödä vain salaattia, kaikki herkut olivat kielletty ja treenasi joka päivä raskaasti. Enää sellaiseen ei ole mahdollisuuksia, mutta ei kyllä haluakaan. Olen aina elänyt suhteellisen terveellisesti, mutta aina on myös jonkin verran parannettavaa. Nyt uutena vuotena tein lupauksen, että lisään kasvisten määrää pääaterioilla. Hedelmiä ja marjoja syön kyllä, mutta kasviksia en ole syönyt todellakaan tarpeeksi. Toinen lupaus on se, että keskivartaloni on hyvässä kunnossa tämän vuoden lopussa. Selkä on taas aika huonossa kunnossa ja en vuosi synnytyksen jälkeen pysty edelleenkään hyppimään tai juoksemaan lantionpohjan heikkouden takia. Alotan nyt tehokuurin keskivartaloharjoittelua ja jos en nää edistystä huhtikuussa, niin varaan ajan fysioterapeutille. Vuodessa lantionpohjan ja linea alban pitäisi olla jo paremmassa kunnossa. Kolmas lupaus on, että pidän tietyistä arkea helpottamista rutiineista kiinni. Asioita, joita ei niin mielellään tee, mutta joiden tekeminen helpottaa seuraavaa päivää, seuraavaa ohjausta tms ja on sen takia tehtävä. Eli loppujen lopuksi tavoitteeni on saada arkeen uusia tapoja suhteellisen pienillä muutoksilla. Nuorena (olen kyllä edelleen aika nuori 😀) piti koittaa vääntää kaikki kerralla, nyt tajuan, että tavoitteilla on paljon paremmat mahdollisuudet onnistua, kun työn tekee pienin askelin.
Luin muutama kuukausi sitten Anna Perhon Antisäätäjä-kirjan. Siinä oli paljon hyviä pointteja, mutta yksi parhaista liittyi tavoitteiden porrastamiseen. Elämän osa-alueet tai roolit listattiin ja niille annettiin numero nelosesta kymmeneen sen mukaan, kuinka tärkeä osa-alue itselle on. Omia roolejani ovat esim. äiti, ohjaaja, vaimo, lapsi, ystävä, eläinten emäntä. Kun asioille oli numeroidut niiden painoarvon, piti asialle antaa seuraavaksi arvosana sen mukaan, kuinka hyvin asiaa tällä hetkellä hoitaa. Jos painotusnumero ja arvosana olivat lähellä toisiaan, asia kulki jo aika hyvin. Jos asia taas oli itselle tärkeä, mutta antoi asian hoidolle huonon numeron, piti Perhon kirjan ohjeen mukaan miettiä yksi asia, joka nostaa arvosanaa yhdellä. Mielestäni systeemi on aika hyvä. Kukaan ei pysty nostamaan itseään arvosanasta 6 arvosanaan 10 hetkessä, mutta kun asian purki muutamaan konkreettiseen askeleeseen, ja jakaa tehtävän vaikka vuoden ajalle, tavoite tuntuu mahdolliselta. Suosittelen kokeilemaan 😊

Arki rullaa meillä ennallaan. Peno on jo iso ryökäle ja hyvin raskas😅 puree, hyppää sohvalle, varastaa tavaroita... kamala eläin🤫🤭 onneksi Peno on miehen mukana töissä aina töissä ja myös salilla jne. Sisun kanssa teen nenähommia edelleen joulutauon jälkeen. Miolta poistettiin hampaita marras-joulukuussa hammassyöpymätaudin vuoksi. Se ei enää todennäköisesti pysty syömään ratsuja ollenkaan, mutta onneksi märkäruoka maistuu yhtä hyvin.
Lapset täyttivät vuoden ja kolme vuotta 😢😍🥳 samaan aikaan tosi haikea olo, tavallaan myös kaipaan jo, että arki helpottuisi kun lapset oppivat itsenäisimmiksi.
Joulu vietettiin miehen vanhemmilla Tuusulassa. Siellä meitä oli meidän lisäksi miehen veli ja hänen tyttöystävänsä sekä yhteensä neljä koiraa. 😅 joulupukki kävi ja Sandra oli aivan haltioissaan🤩

Palataan ensi viikolla 😊