Viikko ilman saksalaista, konstaapelia ja miestä - miten meni?

Mä olen tällä viikolla ollut yksin lasten kanssa. Mies lähti muutaman kaverin ja Sisu- sakemannin kanssa Ylläkselle ja poliisikoira meni virkakoirien hoitolaan. Sinällään siinä, että hoidan lapset yksin ei ole ehkä iltatoimia lukuunottamatta mitään uutta. Pari asiaa mitkä kuitenkin muuttuivat, olivat töiden teko, Mion nukkumapaikat ja askiaktiivisuus. 

Päätin jo silloin, kun mies ilmoitti lähdöstään, että teen iltaisin vielä vähän töitä. Työhöni kuuluu jooga- ja pilatesohjaajien esihenkilönä ja työnjohtajana tehdä tuntiseurantaa. Nyt kun Unisportilla on kaikki tunnit LiveSteam- tunteja, on seurantaa huomattavasti helpompaa tehdä, kuin normaaliaikana (silti valitsisin normaaliarjen milloin vaan tämän sijalle). Seurasin mielettömän upeiden ohjaajiemme tunteja muutamana iltana, ja joinakin iltoinä näpyttelin myös muita juttuja. Ylitöitä kertyi viikon aikana vajaa 10 tuntia. Mieheltä tulee aika hanakasti kommenttia, jos teen iltaisin töitä, niin nyt sai rauhassa paukuttaa 😅

Mio- kissa joutuu normaaleina iltoina, kun mies ei ole ilta- tai yötöissä, olemaan erossa perheestä muissa huoneissa poliisikoiran takia. Peno hotkaisisi yhden kissan yhtenä suupalana helposti ilman jatkuvaa käskyn alla olemista, niin sellaista vahtimista ei oikeen jaksa. Nyt kun Sisukin on ollut poissa, Mio on nukkunut ja oleillut ihan missä huvittaa, ja vanha kunnon nojatuoli onkin ollut lempparipaikka. 

Koiran merkitys arkiaktiivisuuden lisääjänä tajuaa nyt kun Sisu on poissa! Askeleita saa kaivamalla kaivaa tällä hetkellä. Onneksi Sisu tulee huomenna takaisin. Ja mieskin on ihan ok saada 😆

Tänään perjantaina pidän saldovapaan. Vein ihan pokalla lapset tarhaan, ja mummi käy hakemassa heidän sieltä yökylään. Tämä on yli neljään vuoteen ensimmäinen päivä, kun saan olla ihan yksin koko vuorokauden! 💖 Introverttinä tämä on ihan mieletöntä luksusta!

Aamulla treenasin kehonpainolla, vaihdoin pariin kasviin mullat ja siivosin kodinhoitohuoneen kaapit. En tykkää siivoamisesta, ja teen sitä vain koska on pakko. Nyt oli pakko, koska esim. lämminvesivaraajan päällä oli sentin kerros pölyä, ja samanlainen kasa löyty pyykkikorikaapin pohjalta. No, nyt se on tehty ja seuraavan kerran siivoan nuo kaapit aikaisintaan puolen vuoden päästä. 

Tän päivän suunnitelmiin kuuluu seuraavaksi rauhallinen kävelylenkki, jonka aikana aattelin kuunnella kaverin suosittelen podcast- jakson. 

Ajattelin myös leipoa mummon reseptillä pullia ja syödä kolmasosan taikinasta 😚

Sitten mulla on yksi työjuttu, mikä mun on ehkä pakko illalla tehdä. Vapaapäivänä ei varmaan kannaisi töitä tehdä, mutta mä en luultavasti pysty relaamaan illalla jos en vähän edistä asiaa. Työn DL on ensi viikon torstaina, ja mulla on ma-ke töissä ihan buukatut... ja illallahan mä en ens viikolla pysty tykittämään, koska mies 😂

Kivaa päivää kaikille, mä lähden sinne kävelylle nyt 💖

Treenihommista voisi kanssa taas puhua pitkästä aikaa seuraavaksi 💪

 

Alkuviikon kalenterinäkymä

Suorittaminen - miksi sitä ei saisi tehdä?

Huomenta!

Tänään otan puheeksi asian, jolla varmaan sohaisen johonkin miniampiaispesään. Puhun tänään suorittamisesta, jota mielestäni pidetään melkein pahimpana syntinä maailmassa, heti kolmikuisen täysimetyksen lopettamisen jälkeen.

Miksi ihminen ei voisi suorittaa? Tai miten kukaan saa mitään aikaiseksi, jos suorittamista ei olisi?

Itse en ainakaan saisi siivottua koskaan (en ole pätkääkään siisti ihminen, mutta yleisen viihtyiyyden ja perhesovun takia siivousta on pakko tehdä), kukat kuolisivat sisällä ja ulkona, koiran kynnet tulisi leikattua pari kertaa vuodessa ja töissä asiat, jotka eivät ole niitä lemppariaskareita, jäisivät tekemättä. 

Suorittamisen vastustajat varmaan sanoisivat tähän, että ei se haittaa jos sisällä on kaaos ja lautaset homehtuvat tiskipöydälle, mutta itse ei ole sellaiseen valmis. Ihmisten, joille liikunta ei ole luontaista, on varmasti myös liikuntaharrastuksen aluksi suoritettava liikuntansa, jotta se tulee tehtyä. Onko terveellisempää suorittaa esimerkiksi puolen tunnin kälelylenkki kolme kertaa viikossa ehkä vähän hampaat irvessä lenkille lähtiessä, kuin jättää asia tekemättä, jotta "elämä ei mene suorittamiseksi"?

Eri asia on tietysti jatkuva liiallisuuksien vaatiminen itseltään. Jos päivästä suorittaa koko valveillaoloajan, niin siinä varmasti uupuu vaikka suoritettavat asiat olisivatkin mieluisia. Kannatan siis sitä, että päivässä on myös aikaa tehdä ihan mitä mieleen tulee ja huvittaa. Itse koitan pyhittää illat lasten nukkumaanmenon jälkeen lorvailulle. Joskus on pakko tehdä vielä vähän töitä, mutta ei usein. Minun on helpompi lorvailla telkkarin edessä, kun mies on kotona. Jos mies on yön töissä, päädyn helposti tekemään jotain suunnittelutöitä ja pohdintoja, mutta yritän päästä siitäkin eroon, koska olen huomannut, että se stressaa iltaisin tehtynä. Järki ja kohtuus kaikessa siis.

Pääviestini on kuitenkin, että suorita rauhassa! Suorittajat saavat aikaiseksi! Edellä mainittu on salainen mottoni, jota en uskalla yleensä paljastaa. 😁 

Kivaa loppuviikkoa!

@veistolamette