Ajattelin tähän alkuun kertoa vähän lisää tuosta meidän koirasta Sisusta. Se on tosiaan sekalinjainen saksanpaimenkoira. Miehellä on aina ollut perheessä koiria mutta mulle Sisu on ensimmäinen oma koira. Eilisessä tekstissä mainitsin että Sisun kanssa on välillä ärsyttävää käydä rattaiden kanssa ulkona. Se johtuu siitä, että Sisu rakastaa käydä lenkillä ja varsinkin lenkin alussa vetää kuin hullu. Sisu painaa 42 kiloa eli siinä on jonkin verran pitelemistä. 😄 Sisu on luonteeltaan kiltti mutta kaipaa aktiviteettia ja sille ei todellakaan riitä pari vartin lenkkiä päivässä. Käymme Sisun kanssa ulkona kolme kertaa päivässä joista keskimmäinen päivälenkki on pisin. Silloin useimmiten menemme metsään jolloin Sisu saa olla vapaana. Se tottelee hyvin ja tulee luokse vaikka joku tulisi vastaan. Sisulle on siis aina jonkinlainen pettymys jos se joutuu päivälenkillä kulkemaan vain remmissä ”asfalttilenkin”. Jos minä joudun lasten kanssa käyttämään Sisun, niin silloin lenkki on tällainen tylsä lenkki koska rattailla ei pääse metsään. Monen päivän asfalttilenkit alkavat näkymään myös käytöksessä aika nopeasti, Sisu alkaa silloin kotona ottamaan suuhun Sandran leluja tai jahtaamaan kissaa enemmän.
Mieheni harrasti Sisun kanssa pari vuotta pelastuskoiratoimintaa. Siinä koira opetetaan etsimään kadonnut henkilö ja ilmaisemaan ohjaajalle löydös. Harrastus oli kuitenkin pakko lopettaa, sillä Sandran synnyttyä se vei liikaa aikaa. Harrastukseen meni helposti viikossa automatkoineen 12 tuntia viikossa. Nyt minä olen harrastanut Sisun kanssa enemmän. Olemme kokeilleet agilitya ja rallytokoa ja nyt kokeilemme noseworksia. Sisun kanssa on kiva harrastaa, koska se on niin innokas tekemään ihmisen kanssa hommia 😊
Kotona Sisu yleensä lepää ja nukkuu mutta välillä se innostuu leikkimään Sandran kanssa pallolla. Lenkkiajan lähestyessä se käy rauhattomaksi, läähättää ja tuijottaa ja jos itse nousee ylös sohvalta niin se tulkitsee sen uloslähtöaikeeksi lähtee itse ovelle päin 😀
Yksi ärsyttävä piirre Sisussa on vetämisen lisäksi: se on edelleen neljän vuoden iässä erittäin kiinnostunut kissasta. Se haluaisi haistaa sitä ja ottaa sen kiinni. Sisu myös vinkuu ja tepsuttelee ympäriinsä kun kissa tulee esim. sohvalle. Sisu ei kissalle mitään tee vaikka saakin kiinni mutta kissa ei arvosta Sisua kyllä yhtään ja menee pakoon mikä tietysti lisää mielenkiintoa. Kissa on
vanhemmiten onneksi käynyt vain röyhkeämmäksi ja välittää Sisusta yhä vähemmän.
Vieraista Sisu riemastuu ikihyviksi ja silloin alkaa sellainen rumba että koirapelkoinen olisi varmaan hädissään 😅 Sisu juoksee ovelle ja haukkuu, menee jalkojen välistä monta kertaa ja tuo kaikki lelut nähtäville. Jonkin ajan kuluttua se onneksi sitten rauhoittuu.
Sisulla alkoi noin kolmen vuoden iässä aikamoiset iho- ja korvaongelmat. Korvissa ja tassuissa oli hiivaa ja se rapsutteli itseään paljon. Sillä on monia allergioita ja sille käy tällä hetkellä vain kalkkunanliha ruoaksi. Sisu syö barffia eli raakaa lihaa eikä lainkaan viljoja. Lisäksi Sisu saa vitamiineja ja lohiöljyä. Nyt Sisulla on saatu korvat kuntoon ruokavalion ja säännöllisen kortisolannoksen avulla. Rapsuttelu on myös vähentynyt ruokavalion ja lääkityksen avulla. Tassuja pestään pari kertaa viikossa, mutta ne voisivat olla vielä paremmassa kunnossa. Onneksi Sisu ei nuole tassuja mutta jotain lisäpuhdistuksia on vielä ehkä lisättävä.
Ajattelin kertoa Sisusta, koska se on iso osa perheen arkea ja vaatii aika paljon aikaa ja huomiota. Noin vuoden päästä meille tulee vielä todennäköisesti toinen koira, mutta se ei ole niinkään lemmikki vaan työkoira.
16.2.2019
Eilen lauantaina oli ihanan rauhallinen aamu kun Sandra oli mummilla yökylässä. Kävin hakemassa Sandran ja tultiin kotiin lounasaikaan. Mies jäi tyttöjen kanssa kotiin ja minä lähdin spinningiin. Spinningin jälkeen kerkesin itse syödä välipalaa ja sitten lähdimme tyttöjen kanssa Sandran nallepainiin Maunulaan. Nallepainissa tehdään joitain helppoja painiharjoituksia, kuten työntämistä, pehmolelun kaivamista toisen alta, yhdellä jalalla seisomista ja siitä horjuttamista jne. Enimmäkseen nallepaini on kuitenkin erilaisia hippojen, ”eläinkävelyjä”, temppuja jne. Sandra tykkää ”jumpasta” mutta kaksivuotiaan keskittymiskyky ei riitä aina ihan kuuntelemaan ohjeita ja osa ajasta menee päämäärättömään juoksenteluun 😅
Illalla olin tyttöjen kanssa yksiin kun mies meni yövuoroon. Mulla oli jotenkin pinna kireällä niin olin iloinen että sain molemmat lapset nukkumaan jo 19.30 aikaan. Sen jälkeen tein nopeasti suklaapiirakan valmiiksi sunnuntain brunssille varten ja menin itsekin aikaisin nukkumaan että jaksaa taas seuraavan päivän touhuta. 🌚
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti