Varmaan jokainen äiti pystyy allekirjoittamaan sen, että lapsen saamisen jälkeen huolien määrä kasvaa tuhatkertaiseksi. Raskauden aikana huolehdin, että onko lapsi terve, ja miten sitä selvitään kahden pienen lapsen kanssa. Hormonimuutokset jne. aiheuttivat minulle raskausaikoina myös täysin irrationaalisia pelkoja. Sandraa odottaessani pelkäsin koko ajan autoa ajaessa, että joku ajaa kylkeeni kiinni. En siis uskaltanut ohitella autoja juuri ollenkaan. Adan raskaus toi mieleen myös kolme vuotta sitten sattuneen tapauksen, jossa mieheni työkaveri tapettiin työtehtävissä. Kuoleman aikaan odotin Sandraa. Aloin nähdä toistuvia painajaisia siitä, että joku tappaa meidän perheemme. Onneksi neuvolajärjestelmän kautta pääsin psykologille, ja jo pari käyntiä auttoi valtavasti.
No, raskauksista on nyt selvitty. Seuraavaksi huolta aiheutti Sandran poskeen ilmestyvä huomattavan iso luomi hänen ollessa kuukauden ikäinen. Luomi on tutkittu useasti, ja se ei ole vaarallinen, mutta tottakai se säikäytti. Adan kanssa viime viikon aikana oudot oksentelut saivat miettimään heti jotain vakavaa ruoansulatusjärjestelmän sairautta, varsinkin kun Ada on aina ollut kova puklaamaan ja koska hänellä on todettu kohonnut riski sairastua elämänsä aikana keliakiaan. Mediassa on ollut julkkisten lasten kuolemia syöpään ja kaveri on kertonut työstään vakavasti sairaiden lasten kanssa. Tuntuu, että ihan milloin vain myös minun lapseni voi saada leukemian.
Pelkään myös nykyään paljon enemmän oman terveyteni puolesta. Tuntuu, että kaikki saavat syövän ja osa selviää, osa ei. Tuntuu, että minun vuoroni voi olla milloin vain.
En kuitenkaan todellakaan halua jäädä vain vellomaan huolensa, vaikka huolet eivät väistykääm piiruakaan käskemällä. Ainoa tuskaa helpottava asia, minkä olen tähän asiaan keksinyt, on se, että koittaa oikeasti elää elämää niin, että tiedostaa sen rajallisuuden ja on kiitollinen jos ei nyt joka päivästä, niin joka viikosta. Tämä on kaikkien kliseiden äiti, mutta jos joku keksii muuta helpotusta tähän terveellisten elintapojen lisäksi, niin saa kertoa.
Ma 17.6.-pe 28.6.
Arki rullaa samaa rataa. Viime viikolla oli Adan neuvola, ja kaikki on hyvin, vaikka pituutta olikin tullut vähän vähemmän tällä kerralla. Kävin kaverin kanssa Kaivarissa Carusellissa syömässä ja nurtsilla jätskillä ja työkaverien kanssa lounaalla. Nämä onnistuivat vielä suht helposti, kun Sandra oli vielä viime viikolla päiväkodissa. Torstaina oli hänen viimeinen päivänsä, ja menimme koko perhe sen kunniaksi rannalle.
Juhannusaatto meni aamulla puistossa lasten kanssa ja illalla perheen kanssa Haltialassa. Meidän piti mennä Seurasaareen katsomaan kokkoa, mutta metsäpalovaroituksen vuoksi kokooja ei saanut sytyttää. Päätimme sitten vaihtaa suunnitelmaa, ja mennä Haltialaam katsomaan eläimiä, kekkuloimaan pikku koskeen, ja syömään. Päätös oli hyvä, juhannus oli tosi kiva 😊 Juhannussunnuntaina meille tuli pari kaveria syömään. Tein taas myös aivan mielettömän hyviä Tori- löytöjä. Ostin Sandralle kolmet kengät yhteensä 40€ :lla. Kahdessa kenkäparissa oli vielä laput kiinni.
Tämän viikon tiistaina olimme Sandran kummitädin kanssa Lintsillä. Ada oli jotenkin ihmeen hiljainen ja paikallaan koko ajan. Onneksi kerkesimme käydä muutamassa laitteessa, sillä ravintolassa huomasin, että Ada oli oksentanut rattaat aivan täyteen mustikka- banaani- pannaria mitä söi välipalalla. Kävimme vaihtamassa vaatteet ja annoin vähän maitoa. Minuuttia myöhemmin Ada oksensi keskellä ravintolaa kaiken kaaressa päälleni 🤮 varavaatteet loppuivat niin piti sitten lähteä kotiin, mutta onneksi tosiaan kerkesimme käydä parissa laitteessa ja syömässä.
Torstaina otin Sandran mukaan kauppaan, mitä en ole tehnyt kuukausiin. Ennakkoasenne oli se, että reissusta ei tule mitään, S ei suostu istumaan kärryissä, karkaa, heittäytyy lattialle, ottaa tavaroita hyllyistä ja huutaa kun ei saa jotain. Mutta Sandra käyttäytyikin todella hyvin, ja oli tosi kiva käydä kaupassa hänen kanssaan. 😍
Eilen mies lähti Sandran ja Sisun kanssa mökille ja sain olla yksin kotona. Tai siis Adan ja Mion kanssa eli melkein yksin. 😁 ihanaa joka tapauksessa💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti