torstai 28. helmikuuta 2019

Päivät 12 ja 13 - missä asioissa annan periksi kaksivuotiaalle?

Moi

Viime aikoina olen miettinyt paljon Sandran alkavaa uhmaikää ja sitä, missä asioissa hänelle pitäisi antaa periksi ja missä ei. Olen tullut päätelmään, että kaikessa missä voi, kannattaisi antaa lapsen päättää. Silloin pääsee helpommalla. Tietenkään tämä ei tarkoita, että Sandra saa syödä mitä haluaa ja lähteä ilman pipoa ulos. Lähes kaikessa muussa koitan antaa hänen valita itse muutamasta vaihtoehdosta. Aamulla kysyn yleensä mitä haluaa syödä. Vielä ainakaan Sandra ei ole tajunnut pyytää mitään älytöntä vaan yleensä hän pyytää ”leipäämii” eli leipää ja mandariinia. Itse syön aamulla puuroa, joten usein hän haluaa myös marjoja jogurtin kanssa. Nämä ovat mulle ihan OK valinnat ja näin hän saa vaikuttaa aamun kulkuun. Vaatteiden valinta on viime aikoina ollut hankalampaa koska Sandra haluaisi yhdistää kaikenlaisia kuvioita keskenään ja mun neuroottinen luonne ei meinaa kestää sitä. Tähän asti on mennyt läpi, kun Sandra saa valita muutamasta vaihtoehdosta, mutta koska illalla kotona hän saa pukea päälle mitä haluaa, niin aamuisin on yhä hankalampaa perustella miksi silloin ei niin saa tehdä. Maailmahan ei tietysti kaatuisi jos Sandra lähtisi joku päivä päiväkotiin pupukuvioisissa housuissa ja kukkapaidassa.
Yksi ilta olin tosi väsynyt ja meillä tuli Sandran kanssa illalla kiistaa iltasadusta 🤭. Olin lainannut kirjastosta Ronja ryövärintyttären ja olisin itse halunnut lukea sitä. Sandra halusi lukea jotain muuta. Aloin inttää asiasta ja Sandra alkoi itkemään. Siinä oli ehkä äitiyteni yksi typerimmistä illoista. En tiedä miksi minun piti saada tahto läpi siinä asiassa. Jotenkin väsymys vain ajoi siihen, mutta tuli kyllä tosi huono omatunto. Aivan naurettavaa multa. Jatkossa Sandra saa lukea mitä haluaa iltaisin, asiallahan ei ole millään tavalla tärkeä.

Hetket, jolloin huomaan oman pinnani kiristyvän äärimmilleen ovat kuitenkin lähdöt. Sandra haluaa pukea itse ja se sujuukin pienellä avulla ihan hyvin. Sitä ennen kehotuksia pukea tarvitaan kuitenkin noin kymmenen. Noin 70 metrin matka autolle voi myös kestää vartin, koska Sandra pysähtyy koko ajan, viivyttelee tahallaan, välillä ei suostu kävelemään ollenkaan jne. Jos Ada alkaa huutaa vielä samalla niin välillä joutuu kyllä puhaltemaan aika paljon. Veikkaan, että tällä hetkellä uhma on vielä aika maltillisella tasolla, joten lisämetkuja odotellessa...



Ti 26.2. ja ke 27.2.

Tiistaina Sandra nukkui aika pitkään eli seitsemään niin tuli vähän kiire. Aamutoimissa kestää kahden lapsen kanssa ihan tuhottoman kauan 🤪
Kun olin vienyt Sandran hoitoon ajoin vauvan kanssa lähellä asuvalle kaverille treenaamaan. Tehtiin heillä olohuoneessa noin 40 minuutin kahvakuulatreeni. Oli tosi hyvä fiilis koko päivän kun treeni oli tehty jo ennen puoltapäivää. Mies meni yövuoroon, joten ilta menikin lasten kanssa puuhastellessa.
Eilen taas herättiin tosi aikaisin, vauva klo 04.10😬 onneksi olen aamuihminen. Kerkesin aamulla valmistella vähän sunnuntain töitä ja sen jälkeen vein Sandran hoitoon ja lähdin moikkaamaan Adan kanssa työkavereita. Aamupäivä vierähti kuunnellen työhyvinvointitutkimuksen tuloksia ja sen jälkeen hainkin aika aikaisin Sandran päiväkodista. Hänellä on ollut jo kaksi viikkoa toinen silmä aivan punainen ja luomen alle on kasvanut patti. Kävimme lääkärissä noin puolitoista viikkoa sitten ja saimme silmätipat ja -voiteen. Ne eivät kuitenkaan auttaneet ollenkaan ( tosin kaksivuotiaalle tippojen laittaminen on myös aika tuskaista) ja silmä meni vain pahempaan suuntaan. Menimme dagiksesta suoraan lääkäriin ja hänelle määrättiin suun kautta otettava antibioottikuuri. Mietin miehen kanssa koko illan annammeko antibiootteja, koska luomirakkula ei parane sillä, mutta koska silmä oli tosi turvonnut aamulla niin päätin antaa kuurin. Jospa turvotus ja punaisuus edes helpottuisi lääkkeellä.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti