Takana ovat ne päivät kun kotoa pääsi lähtemään puolessa tunnissa. Nykyään kotoa lähtö yhtään mihinkään kestää pari tuntia. Kas näin. Sandra herää ja menen hänen huoneeseensa. Sandra haluaa pukea sängyssä. Käymme pienen taistelun siitä, mitkä vaatteet voi laittaa päälle. Yöpuvun ja vaipan poisottoon (ITE!) menee jo viisi minuuttia ja pukemiseen (ITE!) toiset viisi. Laitan oman puuroni liedelle tulemaan ja laitan Sandralle aamupalan. Ennen aamupalaa Sandra haluaa yleensä leikkiä jotain, tehdä palapeliä tai leikkiä muovailuvahalla. Leikin jäljet pitää siivota pois ennen aamupalaa - taas menee aikaa. Kun olemme syöneet herää yleensä vauva. Ada pitää syöttää, vaihtaa vaippa ja pukea: helposti 20 minuuttia. Tällä välin Sandra on aloittanut jo uuden leikin. Sen jäljet siivottuaan menemme pesemään hampaat. Vessassa tulee aina mieleen, että olisipa kiva istua vähän vessanpöntöllä. Sandra ei tee vielä pottaan tai vessanpönttöön mitään mutta tykkää istua niillä. En voi kieltääkään häntä menemästä pöntölle koska ehkä joku päivä hän oikeasti haluaakin mennä siihen jopa oikealle tarpeelle. Hampaiden pesun jälkeen pitää kasaa tavarat, yleensä molemmille tytöille eri kasseihin. Vaipat, vaihtovaatteet, tutit, lelut, välipalat... Tämän jälkeen alkaa pukeminen. Sandraa saa kehottaa pukemaan noin kuusi kertaa ennen kuin mitään alkaa tapahtumaan. Jos alan pukemaan häntä itse, tulee raivo. Toki joskus pukeminen käy niin hitaasti, että hänet on pakko pukea ja sitten huutaa taapero ja melkein äitikin. Vauvan pukeminen on pikkujuttu Sandraan verrattuna mutta Adalla menee aika usein moti istua kopassa ja odottaa, joten kenkiä laittaessa huutaa yleensä vähintään yksi lapsi. Kun olemme ulkona, pitää Sandra saada vielä autolle. Useimmiten se menee ihan hyvin, mutta toisinaan käveleminen ei maistu ollenkaan ja sitten kannan vauvan kopassaan, Sandran ja kaksi kassia autolle. Yleensä mukana on vielä rattaat, mitkä pitää saada kasaan takakonttiin. Tässä vaiheessa päivässä käytettävissä olevasta energiasta on käytetty jo vähintään kolmasosa 😜
Tiistaina oli treenipäivä kaverin kotona. Vein Sandran päiväkotiin ja ajoin suoraan kaverilleni kahvakuulien kanssa treenaamaan. Ada nukkui sopivasti koko ajan ulkona. Miehellä oli vapaapäivä joten hänen käytyä salilla kerkesimme jopa viettää vähän aikaa kahdenkeskistä aikaa ennen Sandran hakua Adan nukkuessa. Ilta meni sitten perussäädössä. 😅 Sandra ja Sisu leikkivät eli Sandra otti Sisun lelun ja juoksi se kädessä ympäriinsä Sisun jahdatessa, Ada huitoi leikkimatolla yläpuolella olevia leluja ja minä koitin saada ruokaa laitettua seuraavaksi päiväksi. Otin iltahulinoista videon, jonka lähetin työkavereille. Heiltä tuli vastineet; toinen istui yksin kotona telkun ääressä jätskipurkin kanssa ja toinen oli vielä töissä.
Eilen keskiviikkona nukuttiin taas yli seitsemään. Vein Sandran hoitoon ja vietin oikeastaan koko päivän omaa budjettia tehden. Tarkoitus olisi olla kotona syyskuuhun 2020 ja tässä joutuu todella miettimään miten rahat saa riittämään. Kyllä me selviämme ihan hyvin, mutta mitään ylimääräistä ei voi ostaa kyllä nyt pariin vuoteen. En mieti vielä sitä, että kun palaan töihin, palaa bensaan ja lounaisiin paljon enemmän rahaa, puhumattakaan molempien päiväkotimaksuista. Täytin myös tyttöjen vauvakirjoja. Yritän muistaa tehdä sitä parin kuukauden välein, sillä muuten uusien asioiden oppimista ei todellakaan muista.
Sisun lenkin jälkeen haimme Adan kanssa Sandran hoidosta ja kävimme vielä ennen kotiintuloa ostamassa Kennelrehuautolta Sisulle ruokaa. Mies tuli kotiin vähän ennen seitsemää ja kerkesi laittaa Sandran nukkumaan. Käytin Sisun ulkona ja menin nukkumaan vähän yhdeksän jälkeen. Minulla oli koko ok päivän ollut kurkku aika kipeä, maha sekaisin ja huono olo niin olo pakko päästä lepäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti