Moi!
Mä olen Mette. Olen 32 -vuotias ja asun Vantaalla. Mun perheeseen kuuluu kaksi lasta, mies, koira ja kissa. Mietin blogin aloittamista jo vuosi sitten, mutta sitten aina tuli muita kiireitä. Nyt kun olen kotona vauvan kanssa, aikaa on vähän enemmän. 😊
Mun elämä pyörii tällä hetkellä aika lailla lasten ympärillä. Toinen lapsista on kaksivuotias ja toinen kaksi kuukautta. Tytöille sattui sama syntymäpäivä joulukuussa tasan kahden vuoden välein 😄
Lisäksi meidän saksanpaimenkoira Sisu vaatii paljon huomiota. En ole kuitenkaan vain äiti, vaan mulla on myös omia tavoitteita ja asioita mistä innostun ja mitä haluan tehdä. Olen esimerkiksi kiinnostunut ravinnosta ja sen vaikutuksesta terveyteen, sekä liikunnasta ja treenistä. Tykkään myös lukea paljon. Näistä asioista aion kirjoittaa jatkossa. Blogillani ei ole siis varsinaista teemaa, vaan tulen kirjoittamaan arkeani koskettavista asioista sitä mukaa kun niitä vastaan tulee. Eilinen oli tavallaan tyypillinen ja tavallaan epätyypillinen päivä...
15.2.2019
Heräilin muutaman kerran yöllä koska vauva ei ollut herännyt. Lopulta oli pakko mennä katsomaan onko vauva elossa ja siellähän Ada nukkui rauhassa. Ada on ollut tähän asti hyvin helppo ja rauhallinen lapsi, herää 0-1 kertaa yössä ja on muutenkin varsin tyytyväinen.
Vauva siis nukkui täyden yön ja herättiin hänen kanssaan viiden jälkeen. Kaksivuotias Sandra heräsi vähän vailla seitsemän. Siitä sitten alkoi päivän rumba 😀 Mies oli mennyt klo 06 töihin niin hoidin
lapset yksin, niinkuin aina kun miehellä on päivävuoro. Miehen vuorot ovat 12 -tuntisia, joten lapset eivät yleensä kerkeä nähdä pappaa ollenkaan näinä päivinä. Päivävuoroja ei kuitenkaan ole onneksi joka päivä 😊
Käytettiin tyttöjen kanssa Sisu- koira aamulenkillä poikkeuksellisesti jotta miehen ei tarvitsisi herätä klo 04 viemään sitä. Noiden tuplarattaiden kanssa energisen koiran ulkoiluttamisen on välillä aika haastavaa ja suoraan sanottuna raivostuttavaa. Mutta selvittiin siitä ja suoraan lenkin jälkeen samoilla pukemisilla lähdettiin kävellen muskariin parin kilsan päähän. Sandra tykkää muskarissa, se on sellainen perjantain tärkeä rutiini mikä on ollut meillä noin vuoden ajan. Muskarin yhteydessä on perjantaisin seurakunnan järjestämä ”perhepäivä”, jossa on lapsille askartelua ja parilla eurolla välipalaa. Jäädään aina sinnekin, niin saa lapsi vähän muuta tekemistä kuin kotona oloa ja äidit juoruilla keskenään. 😅 Muskarista lähtö taas on sitten useimmiten aika tuskallista koska Sandra ei halua lähteä eikä varsinkaan pukea.
Kotona sitten syötiin lounasta ja Sandra meni päiväunille. Ada oli nukkunut aamupäivällä vain pätkiä niin laitoin hänetkin rattaisiin nukkumaan ulos. Nukahtamisessa meni kyllä ennätyskauan, ei
meinannnut millään malttaa laittaa silmiä kiinni.
Päikkärien ja välipalan jälkeen lähdin viemään Sandraa mun äidille muutaman kilsan päähän yökylään. Sandra on ollut hyvin paljon mummilla hoidossa, äitini hoiti Sandraa noin neljänä päivänä viikossa vuoden ajan kun menin töihin jo Sandran ollessa 9 kuukauden ikäinen. Yökylässä Sandra taas ei ole ollut kuin kerran aikaisemmin, niin vähän jännitti miten menee.
Palasimme kotiin Adan kanssa ja lähdimme viemään Sisua lenkille. Kun tulimme kotiin, kerkesin vähän siivota kotona ja syödä kun anoppi tuli meille. Annoin ohjeet vauvan hoitoon ja vaihdoin vaatteet. Miehen tultua kotiin hän söi ja vaihtoi vaatteet ja sitten lähdimme ekaa kertaa vauvan
syntymän jälkeen kahdestaan illanviettoon! Mies oli saanut joululahjaksi liput Apulannan keikalle Hartwall- areenalle ja menimme junalla sinne. Oli hyvä keikka ja molemmilla lapsilla oli mennyt hoidossa hyvin. Vauvakin nukahti puoli tuntia sen jälkeen kun olimme lähteneet miehen kanssa kotoa.
Siinä mun ensimmäinen blogipostaus. 😊 Hyvää lauantaita ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti