Ihanaa uutta vuotta!

Olen ihminen, jolle uusi vuosi ja syyskuun ensimmäinen päivä ovat erityisiä. Silloin saa aina tavallaan aloittaa jotain alusta 😅 Nuorempana tein älyttömiä lupauksia. Sain syödä vain salaattia, kaikki herkut olivat kielletty ja treenasi joka päivä raskaasti. Enää sellaiseen ei ole mahdollisuuksia, mutta ei kyllä haluakaan. Olen aina elänyt suhteellisen terveellisesti, mutta aina on myös jonkin verran parannettavaa. Nyt uutena vuotena tein lupauksen, että lisään kasvisten määrää pääaterioilla. Hedelmiä ja marjoja syön kyllä, mutta kasviksia en ole syönyt todellakaan tarpeeksi. Toinen lupaus on se, että keskivartaloni on hyvässä kunnossa tämän vuoden lopussa. Selkä on taas aika huonossa kunnossa ja en vuosi synnytyksen jälkeen pysty edelleenkään hyppimään tai juoksemaan lantionpohjan heikkouden takia. Alotan nyt tehokuurin keskivartaloharjoittelua ja jos en nää edistystä huhtikuussa, niin varaan ajan fysioterapeutille. Vuodessa lantionpohjan ja linea alban pitäisi olla jo paremmassa kunnossa. Kolmas lupaus on, että pidän tietyistä arkea helpottamista rutiineista kiinni. Asioita, joita ei niin mielellään tee, mutta joiden tekeminen helpottaa seuraavaa päivää, seuraavaa ohjausta tms ja on sen takia tehtävä. Eli loppujen lopuksi tavoitteeni on saada arkeen uusia tapoja suhteellisen pienillä muutoksilla. Nuorena (olen kyllä edelleen aika nuori 😀) piti koittaa vääntää kaikki kerralla, nyt tajuan, että tavoitteilla on paljon paremmat mahdollisuudet onnistua, kun työn tekee pienin askelin.
Luin muutama kuukausi sitten Anna Perhon Antisäätäjä-kirjan. Siinä oli paljon hyviä pointteja, mutta yksi parhaista liittyi tavoitteiden porrastamiseen. Elämän osa-alueet tai roolit listattiin ja niille annettiin numero nelosesta kymmeneen sen mukaan, kuinka tärkeä osa-alue itselle on. Omia roolejani ovat esim. äiti, ohjaaja, vaimo, lapsi, ystävä, eläinten emäntä. Kun asioille oli numeroidut niiden painoarvon, piti asialle antaa seuraavaksi arvosana sen mukaan, kuinka hyvin asiaa tällä hetkellä hoitaa. Jos painotusnumero ja arvosana olivat lähellä toisiaan, asia kulki jo aika hyvin. Jos asia taas oli itselle tärkeä, mutta antoi asian hoidolle huonon numeron, piti Perhon kirjan ohjeen mukaan miettiä yksi asia, joka nostaa arvosanaa yhdellä. Mielestäni systeemi on aika hyvä. Kukaan ei pysty nostamaan itseään arvosanasta 6 arvosanaan 10 hetkessä, mutta kun asian purki muutamaan konkreettiseen askeleeseen, ja jakaa tehtävän vaikka vuoden ajalle, tavoite tuntuu mahdolliselta. Suosittelen kokeilemaan 😊

Arki rullaa meillä ennallaan. Peno on jo iso ryökäle ja hyvin raskas😅 puree, hyppää sohvalle, varastaa tavaroita... kamala eläin🤫🤭 onneksi Peno on miehen mukana töissä aina töissä ja myös salilla jne. Sisun kanssa teen nenähommia edelleen joulutauon jälkeen. Miolta poistettiin hampaita marras-joulukuussa hammassyöpymätaudin vuoksi. Se ei enää todennäköisesti pysty syömään ratsuja ollenkaan, mutta onneksi märkäruoka maistuu yhtä hyvin.
Lapset täyttivät vuoden ja kolme vuotta 😢😍🥳 samaan aikaan tosi haikea olo, tavallaan myös kaipaan jo, että arki helpottuisi kun lapset oppivat itsenäisimmiksi.
Joulu vietettiin miehen vanhemmilla Tuusulassa. Siellä meitä oli meidän lisäksi miehen veli ja hänen tyttöystävänsä sekä yhteensä neljä koiraa. 😅 joulupukki kävi ja Sandra oli aivan haltioissaan🤩

Palataan ensi viikolla 😊