Mio toipilaana 🥺

Viime viikon perjantaina tapahtui jotain, mitä Mio ei koskaan tee: se jätti syömättä. Tiesin heti, että sillä ei ole kaikki hyvin. Mio ei syönyt illallakin, vaikka sille tarjosi lohta, ei kehrännyt ja kyyhötti vaan paikallaan. Lauantait on mulla aika kiireisiä päiviä, mutta ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin varata aika ja lauantaina töiden jälkeen hakea kissa ja suunnata Evidensiaan. Selvisi, että Miolla on  kuumetta ja joku tulehdus, koska sen verikokeesta otettu tulehdusarvo oli 230, kun normiarvo on noin 30. Tarkempia tutkimuksia ei nyt tehty, sillä Miolta on vain neljä kuukautta sitten otettu laaja verenkuva, vaan lähdimme kotiin antibioottien kanssa. Mion olo kohentui jo päivässä. Sen jälkeen tuli vähän takapakkia, mutta kun kävin ostamassa toipuvan eläimen ruokaa eläinsairaalasta, niin jopa alkoi ruoka taas maistua. Nyt viikko sairastumisesta Mio on aivan ennallaan. 😊 kuuri loppuu parin päivän päästä, ja nyt toivotaan, että tulehdus pysyy poissa.
Silloin perjantaina aloin heti tietysti miettimään, että Miolla on joku haima tai maksa poksahtanut, ja se ei selviä edes yön yli. Olin ihan varma, että Mio joudutaan lopettamaan ja murehdin kissaa koko yön. Onneksi vanha kaveri saa vielä toivottavasti monta vuotta 💕 sehän on vasta 10, joten toivotaan että nyt mennään vasta puolivälissä elämää 😊

Muuten täällä elämä ennallaan. Sandra toi kovan yskän ja nuhan päiväkodista. Se tarttui Adaan ja myös muhun. Tänään mies valitteli oloa. 🙄 Ennen lapsia tiesin kyllä, että lapset sairastaa ihan koko ajan, mutta en tajunnut, että taudit tarttuu meihin aikuisiinkin lähes aina!😫