Viikko ilman saksalaista, konstaapelia ja miestä - miten meni?

Mä olen tällä viikolla ollut yksin lasten kanssa. Mies lähti muutaman kaverin ja Sisu- sakemannin kanssa Ylläkselle ja poliisikoira meni virkakoirien hoitolaan. Sinällään siinä, että hoidan lapset yksin ei ole ehkä iltatoimia lukuunottamatta mitään uutta. Pari asiaa mitkä kuitenkin muuttuivat, olivat töiden teko, Mion nukkumapaikat ja askiaktiivisuus. 

Päätin jo silloin, kun mies ilmoitti lähdöstään, että teen iltaisin vielä vähän töitä. Työhöni kuuluu jooga- ja pilatesohjaajien esihenkilönä ja työnjohtajana tehdä tuntiseurantaa. Nyt kun Unisportilla on kaikki tunnit LiveSteam- tunteja, on seurantaa huomattavasti helpompaa tehdä, kuin normaaliaikana (silti valitsisin normaaliarjen milloin vaan tämän sijalle). Seurasin mielettömän upeiden ohjaajiemme tunteja muutamana iltana, ja joinakin iltoinä näpyttelin myös muita juttuja. Ylitöitä kertyi viikon aikana vajaa 10 tuntia. Mieheltä tulee aika hanakasti kommenttia, jos teen iltaisin töitä, niin nyt sai rauhassa paukuttaa 😅

Mio- kissa joutuu normaaleina iltoina, kun mies ei ole ilta- tai yötöissä, olemaan erossa perheestä muissa huoneissa poliisikoiran takia. Peno hotkaisisi yhden kissan yhtenä suupalana helposti ilman jatkuvaa käskyn alla olemista, niin sellaista vahtimista ei oikeen jaksa. Nyt kun Sisukin on ollut poissa, Mio on nukkunut ja oleillut ihan missä huvittaa, ja vanha kunnon nojatuoli onkin ollut lempparipaikka. 

Koiran merkitys arkiaktiivisuuden lisääjänä tajuaa nyt kun Sisu on poissa! Askeleita saa kaivamalla kaivaa tällä hetkellä. Onneksi Sisu tulee huomenna takaisin. Ja mieskin on ihan ok saada 😆

Tänään perjantaina pidän saldovapaan. Vein ihan pokalla lapset tarhaan, ja mummi käy hakemassa heidän sieltä yökylään. Tämä on yli neljään vuoteen ensimmäinen päivä, kun saan olla ihan yksin koko vuorokauden! 💖 Introverttinä tämä on ihan mieletöntä luksusta!

Aamulla treenasin kehonpainolla, vaihdoin pariin kasviin mullat ja siivosin kodinhoitohuoneen kaapit. En tykkää siivoamisesta, ja teen sitä vain koska on pakko. Nyt oli pakko, koska esim. lämminvesivaraajan päällä oli sentin kerros pölyä, ja samanlainen kasa löyty pyykkikorikaapin pohjalta. No, nyt se on tehty ja seuraavan kerran siivoan nuo kaapit aikaisintaan puolen vuoden päästä. 

Tän päivän suunnitelmiin kuuluu seuraavaksi rauhallinen kävelylenkki, jonka aikana aattelin kuunnella kaverin suosittelen podcast- jakson. 

Ajattelin myös leipoa mummon reseptillä pullia ja syödä kolmasosan taikinasta 😚

Sitten mulla on yksi työjuttu, mikä mun on ehkä pakko illalla tehdä. Vapaapäivänä ei varmaan kannaisi töitä tehdä, mutta mä en luultavasti pysty relaamaan illalla jos en vähän edistä asiaa. Työn DL on ensi viikon torstaina, ja mulla on ma-ke töissä ihan buukatut... ja illallahan mä en ens viikolla pysty tykittämään, koska mies 😂

Kivaa päivää kaikille, mä lähden sinne kävelylle nyt 💖

Treenihommista voisi kanssa taas puhua pitkästä aikaa seuraavaksi 💪

 

Alkuviikon kalenterinäkymä

Suorittaminen - miksi sitä ei saisi tehdä?

Huomenta!

Tänään otan puheeksi asian, jolla varmaan sohaisen johonkin miniampiaispesään. Puhun tänään suorittamisesta, jota mielestäni pidetään melkein pahimpana syntinä maailmassa, heti kolmikuisen täysimetyksen lopettamisen jälkeen.

Miksi ihminen ei voisi suorittaa? Tai miten kukaan saa mitään aikaiseksi, jos suorittamista ei olisi?

Itse en ainakaan saisi siivottua koskaan (en ole pätkääkään siisti ihminen, mutta yleisen viihtyiyyden ja perhesovun takia siivousta on pakko tehdä), kukat kuolisivat sisällä ja ulkona, koiran kynnet tulisi leikattua pari kertaa vuodessa ja töissä asiat, jotka eivät ole niitä lemppariaskareita, jäisivät tekemättä. 

Suorittamisen vastustajat varmaan sanoisivat tähän, että ei se haittaa jos sisällä on kaaos ja lautaset homehtuvat tiskipöydälle, mutta itse ei ole sellaiseen valmis. Ihmisten, joille liikunta ei ole luontaista, on varmasti myös liikuntaharrastuksen aluksi suoritettava liikuntansa, jotta se tulee tehtyä. Onko terveellisempää suorittaa esimerkiksi puolen tunnin kälelylenkki kolme kertaa viikossa ehkä vähän hampaat irvessä lenkille lähtiessä, kuin jättää asia tekemättä, jotta "elämä ei mene suorittamiseksi"?

Eri asia on tietysti jatkuva liiallisuuksien vaatiminen itseltään. Jos päivästä suorittaa koko valveillaoloajan, niin siinä varmasti uupuu vaikka suoritettavat asiat olisivatkin mieluisia. Kannatan siis sitä, että päivässä on myös aikaa tehdä ihan mitä mieleen tulee ja huvittaa. Itse koitan pyhittää illat lasten nukkumaanmenon jälkeen lorvailulle. Joskus on pakko tehdä vielä vähän töitä, mutta ei usein. Minun on helpompi lorvailla telkkarin edessä, kun mies on kotona. Jos mies on yön töissä, päädyn helposti tekemään jotain suunnittelutöitä ja pohdintoja, mutta yritän päästä siitäkin eroon, koska olen huomannut, että se stressaa iltaisin tehtynä. Järki ja kohtuus kaikessa siis.

Pääviestini on kuitenkin, että suorita rauhassa! Suorittajat saavat aikaiseksi! Edellä mainittu on salainen mottoni, jota en uskalla yleensä paljastaa. 😁 

Kivaa loppuviikkoa!

@veistolamette

 Hyvää iltaa ihmiset <3 

Viime aikoina olen pohdiskellut paljon arvoasioita. Jatkan vieläkin samasta aiheesta, se on niin mielenkiintoinen. Tähän syssyyn on pakko kyllä mainita, että tämän päivän aiheen,  ajankäytön, kannalta minulla olisi vielä opittaa itselläni 😆 Ongelma on yleensä se, että kaikkea ihanaa ja mielenkiintoista on niin paljon, että en osaa priorisoida.

No mutta periaatteessa siis homman pitäisi mennä niin, että kun on miettinyt omat arvonsa, niin niiden pitäisi alkaa näkymään ihan tavallisessa arjessa. Eli ajankäytössä. Jos terveys on yksi arvoistasi, mutta et liiku, etkä kiinnita ruokavalioosi pätkääkään huomiota, et varsinaisesti elä arvojesi mukaan, vai mitä? Se on nimittäin niin, että kaikkein tärkeimmille asioille yleensä aikaa järjestyy jotenkin. Vai mitä mieltä olet tilanteesta, jossa sinun täytyy vielä rakas lapsesi tai lemmikkisi lääkäriin? Löydat ajan, eikö? Samalla tavalla kalenterin täyttö asioilla, jotka ovat sinulle arvokkaita, on priorisointikysymys. Terveydestä huolehtiminen ei tarkoita sille omistautumista kokonaan, vaan muutama tunti viikon 24 x 7 = 168 tunnista riittää. 

Istu siis alas, ja varaa kalenteristasi aikaa asialle, joka sinulle on tärkeä tai jota ilman terveys ennemmin tai myöhemmin alkaa sakkaamaan. Jos sinusta tuntuu, että aika vaan menee johonkin, voit aluksi myös kirjoittaa ylös muutaman päivän ajan ajankäyttösi. Ehkä pystyt nipistämään telkkarin katsomisesta tai somen käytöstä? Ehkä voit liikkua samalla, kun lapsesi on harrastuksessaan? Ehkä heräät jatkossa puoli tuntia aikaisemmin?

Ja muista, yhden arvosanan nousu (edellinen postaus) riittää. Sinun ei tarvitse muuttua yhdessä yössä sohvaperunasta maratoonariksi vaan mitä helpompia pikkuaskeleita otat säännöllisesti, sitä varmemmin tavat jäävät pysyviksi. 

Tsemppiä viikkoon!

Mette

@veistolamette

Viime kerralla pohdin arvoasioita. Mainitsin pohdinnan yhdeksi omaksi arvokseni ja toden totta, se onkin yksi asia, mitä tekisin autiolla saarella. Toivoisin saarelleni mukaan paljon kumeja, lyijyä (HH!) ja lyijytäytekynän, sekä kasapäin vihkoja, kalentereja ym. Muita minulle tärkeitä asioita ovat karkeassa tärkeysjärjestyksessä:

1. Terveys. Ilman sitä ei ole mitään muutakaan, siksi se menee jopa perheen edelle.

2. Perhe. Mieheni, lapseni, eläimeni.

3. Työ. Tykkään työstäni ehkä liikaakin, se menee välillä vähän överiksi.

4. Itsensä kehittäminen ja jatkuva oppiminen. Uusien asioiden ei tarvitse olla isoja, vaan vaikka lyhyt viikonloppukurssi. 

5. Eläimet. En syö lihaa ja pyrin omalla toiminnallani ja hyväntekeväisyydelläni mahdollistamaan mahdollisimman monen eläimen elämän ja hyvinvoinnin.

6. Kauneus. Meikkaan 2 minuuttia/arkipäivä ja lakkaan kynnet kerran viikossa. Sen verran pystyn panostamaan tähän tällä hetkellä, mutta on sekin parempi kuin ei mitään. 

Sen sijaan vaikkapa siivous/siisteys ei ole arvoni, mutta miehelleni siisteys on aika tärkeää. Sen takia joudun käyttämään kallisarvoisesta ajastani ehkä vähän enemmän aikaa siivoamiseen kuin yksineläjänä käyttäisin. 

Mitä näillä arvoilla sitten pitäisi tehdä? Olet ehkä huomannut, että elämä, joka on ristiriidassa arvojesi kanssa, aiheuttaa stressiä ja pahaa oloa. Jos vaikkapa työ on arvoasteikolla alempana kuin perhe, jatkuvat ylityöt ja töiden vienti kotiin aiheuttaa varmasti pahaa oloa. Toisaalta myös päivätyö, jonka arvot eivät vastaa omia arvoja, voivat aiheuttaa ristiriitaista oloa. Ehkä myös tiedät, että sinun tulisi terveytesi kannalta liikkua enemmän, mutta et jostain syystä ole sitä tehnyt. Nämä kaikki ristiriidat aiheuttavat stressiä ja turhaa taakkaa mielessä.

Kun olet tarkastellut arvojasi, laita ne vielä jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen. Sen jälkeen voit miettiä jokaisen arvon kohdalla kouluarvosanan, joka kuvaa tämänhetkistä tilannetta kyseisen arvon kohdalla. Sanotaan vaikka, että tärkein arvosi on koirasi hyvinvointi, ja annat asian tämän hetkiselle tolalle arvosanan 7. Mieti tämän jälkeen, mitä sinun tulisi tehdä, että arvosana nousisi numeroon 8? Ehkä teen vartin pidemmän aamulenkin koirasi kanssa joka aamu? Muista, voit saada kaiken, mutta et kerralla ja samaan aikaan. Keskity siis muutamaan tärkeimpään arvoosi kerralla.

Otataan vielä esimerkki terveydestä. Mikä on se asia, jolla pystyt vaikuttamaan terveyteesi mahdollisimman paljon mahdollisimman vähäisellä vaivalla ja näin saisit nostettua arvosanaa ylemmäs? Muista, että on aina parempi tehdä jotain pienta asiaa säännöllisesti puoli vuotta, kuin suurta asiaa kolme viikkoa.

Tsemppiä <3 Mette 

@veistolamette

 

Uuteen vuoteen sopii isot teemat. Vuoden alussa kerroin uuden vuoden lupauksistani. Olen pystynyt pitämään niistä kiinni (Hesarissa oli noin viikko sitten juttua, miten useilla meinaavat jo lupaukset unohtua), ja uskon sen johtuvan kahdesta seikasta. 1. tein realistiset ja tarpeeksi pienet lupaukset. 2. lupaukset perustuvat arvoihini. Moni haluaa muuttaa elämäntapojaan uuden vuoden kunniaksi. Tärkeä kysymys onkin, miksi? Helppo ja nopea vastaus voisi olla, esimerkiksi "Haluan laihtua"  tai "Haluan aloittaa liikunnan". Nämä ovat hyviä syitä, mutta eivät pureudu syvemmälle. Miksi haluat laihtua tai aloittaa liikunnan?

 "Toisen kerroksen" syitä elämänmuutokselle voivat olla esimerkiksi se, että haluaa näyttää omasta mielestään paremmalta, haluaa parantaa kuntoa tai vaikka vedonlyönti. Nämä saattavat olla kyllä motiiveja aloittaa liikunta, mutta vaikkapa vedonlyönti- esimerkissä motiivi liikkumiseen tulee "ulkoa", eikä sisältä. Tarvitaan lisää miksi- kysymyksiä. Miksi haluat parantaa kuntoa/näyttää paremmalta?

Monella, joskin ei kaikilla, jossain vaiheessa elämäntapapohdinnoissa mieleen nousee yhdeksi syyksi elämänmuutokselle oma terveys. Tästäkin pohdintoja voidaan jatkaa vielä pidemmälle, niin että lopulta vastataan terveysesimerkissä kysymykseen "Miksi terveys on minulle tärkeää?".  Vastaukseksi saadaan ehkä mahdollisimman pitkä ja laadukas elämä perheen kanssa, sairauksien välttämisen tai jo syntyneen sairauden etenemisen hidastuminen. 

Terveys/perhe - esimerkissä ollaan päästy juurisyihin eli arvoihin.  Arvot ovat täysin henkilökohtaisia ja niitä ei voi laittaa henkilöiden kesken paremmuusjärjestykseen. Arvot ovat asioita, jotka ovat ihmisen kaikista tärkeimpiä asioita elämässä. Yhtä hyviä ja tärkeitä elämän arvoja kuin terveys voivat olla vaikka ulkonäkö, varakkuus, vegaanius, työ tai koiraharrastus. 

Miten sitten voi tietää, mitkä ovat omat arvot ja mitkä eivät?

Voit kysyä itseltäsi rajun, mutta kuvaavan kysymyksen. Mitä tekisit, jos sinulla olisi vain puoli vuotta elinaikaa? Mitä riisuisit, mitä jäisi? Mitä karsisit heti kalenterista, mitä et? Tarkastele kallisarvoista aikaasi kriittisesti. 

Toinen esimerkki voisi olla autio saari - esimerkki. Jos saisit ottaa autiolle saarelle 5 - 8 asiaa tai persoonaa, mitä tai keitä ne olisivat?

Jos taas teet jotain asiaa, koska sinun "täytyy", menit lupaamaan, muutkin tekevät, näin on aina tehty tms, mieti vielä. Nämä asiat ovat ehkä velvollisuuksia, joita jokaisella meillä on, mutta älä anna näiden asioiden vallata koko elämääsi. 

Jatkan näistä aiheista lisää vielä (koska mikään ei ole ihananpaa kuin pohdinnat ja niiden kirjaaminen ylös, yksi minun arvoistani) <3 Tulossa myös ihan arkikauran kuvausta. Sitähän tämä elämä suurimmaksi osaksi on, mutta toivottavasti arvojen näköistä arkikauraa. 

  

Arkiaktiivisuuden lisääminen  -tässäkö paras päätös tälle vuodelle?

Moni on varmasti luvannut lisätä kuntoilua tälle vuodelle. Tavoite on hyvä, sillä suuri osa suomalaisista ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. Mutta tiesitkö, että kolmenkin jumppatunnin tuoma aktiivisuus viikossa ei riitä, jos muuten lähinnä istuu paikallaan?

Istuminen on kehollemme jopa vaarallista. Miksi?

- istuessa suuret, asentoa ylläpitävät lihakset ovat passiivisena, eivätkä siis kuluta juuri lainkaan energiaa, jolloin lihomisen riski kasvaa

- toiseksi, istuma-asento on kehollemme vieras. Reidet ja ylävartalo ovat suorassa kulmassa toisiinsa nähden, jolloin lonkankoukistajien normaali liikelaajuus supistuu huomattavasti. Seuraa ketjureaktio, jossa selkä pyöristyy ja sen lihakset kuormittuvat. 

- kolmanneksi, kehon lihastasapaino järkkyy. Pakaralihakset veltostuvat ja heikkenevät. Istumisesta kiristyneet lihakset vetävät ylävartaloa eteenpäin. Veltostuneiden lihasten työt siirtyvät muille lihasryhmille, jolloin ne taas kiristyvät. 

( Pesola 2015). 

Mietipä hetki arkeasi. Lähes kaikki toimintomme perustuu istumiseen, vai mitä? Teemme töitä enimmäkseen istuen, syömme istuen, ajamme istuen autoa, katsomme telkkaria iltaisin istuen...

Paras tapa istumisen haittojen välttämiseksi onkin pitää keho edes hieman aktiivisena pitkin päivää. Itse huomaan joskus, että illan suussa minulla on askeleita mittarissa esimerkiksi vain 6000. Sitten yritän kompensoida istumista/passiivisuutta kävelemällä pidemmän iltalenkin koiran kanssa. Liikkuminenhan ei ole koskaan turhaa, mutta tuolla pitkällä iltalenkillä kompensoiminenhan vesittää vähän koko passiivisuuden välttämisen ideaa. Pointtihan oli välttää pitkiä aikoja passiivisena, jolloin askelia pitäisi kertyä pitkin päivää tasaisesti. Jos aivan tarkkoja ollaan, aktiivisuusmittarihan kannattaisi poistaa kädestä liikuntasuorituksen ajaksi. Esimerkiksi kovatehoisella jumpallahan saa suhteellisen helposti 6000-7000 askelta, mikä taas saattaa tuudittaa fiilikseen, että nyt voikin sitten istua koko päivän. Jos mittarin ottaisi kädestä aina varsinaisen treenin ajaksi, saisi omasta ARKIaktiivisuudestaan realistisemman kuvan.

Millä keinoilla itse koitan sada askeleita päivään? Ensinnäkin oma työergomiani on todella surkealla tolalla, ja yksi työkverini usein nähdessämme toimistossa toteaa "kas, ergonomia- Mettehän se siinä". En suosittele huonoa istuma-asentoa kenellekään, mutta minulla se ainakin aiheuttaa sen, että asennosta tulee nousta usein ylös, ja käveltyä sekä venyteltyä pikkasen ennen tuolille lysähtämistä uudelleen. Ensimmäinen vinkkini onkin nouse ylös tuolista vähintään puolen tunnin välein. 

Toinen vinkkini on niinkin epäseksikäs kuin taukojumppa. Sillä, mitä teet, ei oikeastaan ole edes väliä, kunhan saisit isoja lihasryhmiä (eli jalkoja, keskivartaloa) vähän liikkeelle. Suosittelen myös erilaisia kiertoja keholle. Taas, tee mieluummin kolme 5 minuutin taukojumppaa päivässä, kuin yksi vartin. 

Kolmanneksi tarjoan alla muita, erittäin hyviksi havaittuja keinoja lisätä liikettä askeen:

- lumityöt: saat pihan siistiksi, pienet hien ja askeleita huomaamatta

- koiran ulkoilutus

- auton jättämisen kauan kaupan ovesta

- rappusten kävelyn

- roskakatoksella tai postilaatikolla käynti "erillisenä" käyntinä, ilman, että olisi muutenkin menossa jonnekin

- siivoaminen

- puheluiden puhuminen seisaaltaan/liikkeessä

- somen selailu seisaaltaan/liikkeessä

Mitä keinoja sinä käytät saadaksesi lisää aktiivisuutta arkeesi?

 

Työnnä rattaita oikein!

Hei pienten lasten vanhemmat! Oletko koskaan miettinyt, että rattaitakin voi työntää "väärin"? Varsinkin kotiin vauvan kanssa jäävä vanhempi päätyy usein työntämään arjessa paljon rattaita, ja usein kuuleekin puhuttavan, että pitkät vaunulenkit ovat hyvää palauttavaa liikuntaa synnytyksestä. Itse en ole aivan samaa mieltä.

Valitettavan usein rattaita nimittäin työnnetään kuvan mukaisessa asennossa:

Kyseisessä asennossa lanneranka on ylinotkistuneessa asennossa. Asennossa on todella vaikea saada vartalon takapuolen lihakset aktivoitua, jolloin etureidet kuormittuvat liikaa ja lonkan koukitajat ovat jatkuvasti kireinä. Lantion pitäisikin olla neutraalissa asennossa (yläkuvassa) ja taakse tulevan jalan tulisi työntää askel loppuun saakka eteen erityisesti pakaran lihaksilla. Askelen tulisi rullata kantapäältä isovarpaan tyvinivelelle.

Rattaita työntäessä myös puuttuu kävelyssä tapahtuva pieni rangan kiertoliike, kun kädet ovat kiinni rattaissa. 

Mitä siis neuvoksi? Rattaita tarvitaan, se on varma. Näillä keinoilla saat oikeat lihakset ja lihaskalvoketjut aktivoitua mahdollisimman hyvin arjessasi:

- Aina kun olet kävelyllä jonkun kanssa, pyydä toista, ei niin usein   rattaita työntävää henkilöä työntämään rattaita puolestasi. Pääset   kävelemään välillä luontaisemmin. 

- Rattaita työntäessäsi tarkista, että pakarat eivät jää               kakkoskuvan tapaan taakse vaan työnnät pakaralla askeleita          eteenpäin.

- Irrota toinen käsi mahdollisimman usein(vaihtele kättä!)              rattaista, ja anna toisen heilua luontaisesti eteen kun              vastakkainen jalka astuu eteen.

Ilman muuta rattaiden kanssa kävely on parempi, kuin ei kävelyä ollenkaan :) Rattaista saa myös oivan lisävastuksen kävelyyn. Tarkista siis työntöasentosi, ja kävele välillä ilman rattaita, niin hyvä tulee.

Hyviä lenkkejä!

Mette